perjanataina
Tulin kotiin pimeässä. On lämmin ilta, heitin 4 poikaa puistoon, 14-vuotiaita. Siellä on karnevaali ja pojilla on pari kännykkää. Oman pojan joudun hakemaan klo 22. Muut saa selvittää kyytinsä vanhemmilta.
Laitoin vettä kuppiin, kuumensin. Poltin juuri vasemman käsen selkämyksen teevedellä. Nyt ei niin ole teen väliäkään. Astuin märkään rättiin tiskipöydän edessä laittaessani käden kraanan alle. Vihaan märkiä rättejä. Jos käytän rättiä, se menee heti pyykkikoriin.
Tyttö on lentopalloharjoituksessa, eräs äiti vei kolme tai neljä tyttöä. Pojilla on enemmän menoa, nää pari vuotta ennen kuin saa oman auton. No, onhan sittenkin, mutta en ole kuskina. Josseivat jää teinposkeen tai muuta. Minulla on nyt kolme varttia ”omaa” iltaa, vaimo on matkalla.
Poika herää aamulla klo 6, koulun orkesterin juttuja, marching band. Tuubat ja pasuunat käy aamiaisella jossain ravintolassa. Kai se pyytää rahaa viime hetkessä. Esitys klo 9 aamulla. Ajattelin olla muualla puistossa silloin tytön kanssa, mutta ei se tyttö tiedä tätä vielä. Poika lainaa kännykkää ja ilmoittaa koska haetaan, joskus kello 10 tai jotain. Tarvitsemme kolmannen kännykän, varsinkin nyt kun vaimo on matkoilla. Tyttö pysyy yleensä siellä minne viedään, tai joku soittaa missä tyttö on. Pojan menot eivät ole niin ennustettavissa.
Pojan esityksiä kuulemme koulun peleissä lokakuussa, tää on tylsä paraati huomenna. God Bless America ja sellaista.
lauantaina
Poika herää klo 5. Klo 545 ne hakee sen, odottaa talon edessä kyytiä. Söin muroja, teetä. Soitan tädille Suomeen. Klo 7 herätän tytön. Jos se lähtis metsään. Jos meillä olis koira, varmasti lähtis.
