Silmästoori
Olimme katsoneet mukavan retkipaikan ja olin juuri laittanut voisilmän linssikeittooni. Katselin annosta nälkäisesti, mutten voinut olla vilkaisematta seuralaistani hellästi silmiin. Mietin että minulla taitaa olla silmää kauneudelle. Ahmin häntä silmilläni. Yhtäkkiä silmiemme - ja miksei koko naamamme - edessä nousi myrsky. Keräsimme kamppeemme ja juoksimme autoon taivaalle vilkuillen, ja matkalla laitoin ajolasit silmilleni. Eipä aikaakaan kun ajoimme silmittömästi myrskynsilmää pakoon. Raju sade haittasi silmien edessä avautuvaa näkymää. Tulimme neulansilmämutkaan liian lujaa. Neulansilmä meni vasemmalle, me oikealle.
Avasin silmäni ja vilkuilin ympärilleni. Jouduin kuitenkin hetken aikaa tarkentelemaan näköäni. Sitten katsoin viereeni ja huomasin että seuralaisellani ei ollut muuta hätää kuin että hän oli silmät pyöreänä järkytyksestä. Rauhoittelin häntä ja samalla näimme kuinka myrsky laantui ja aurinko tuli esiin. Mikä ihana näky väsyneille silmillemme. Menimme ulos ja silmäilimme autoa. Siitä ei näyttänyt olevan menopeliksi ainakaan vähään aikaan. Katsoimme toisiimme, loimme viimeisen silmäyksen autoon, ja lähdimme kävelemään pitäen samalla tietä silmällä kyydin toivossa.
