Nyt heti ensi kättelyssä on minun pahoiteltava sitä, että tässä tarinassa ei ole yhtäkään kuvaa rautakaupasta. Minun PITI ottaa kuva rautakaupasta-kin, mutta UNOHIN.
Kävin siis toissapäivänä ostamassa rautakaupasta arinan:
Romukaupan varikset
Ensin yli Kymijoen
*** Tässä välissä kävin siis ostamassa arinan!! TOTT***
Ja muahan ei pidättele mikään...
Takasin tullessa taas yli Kymijoen tätä kautta. Rautakaupassakäynnistä todisteena pyöräni tarakalla vinossa poikittain muovipussissa arina. Paino 5,5 kg. TOTT
Riippusillalta joelle. Tässä join Cocacolaa ja söin ohuita kinkkusiivuja. TOTT.
Mukava paikka kerrostalolla, myös hyvin maastoutuneita rivitaloja. (ja iha pimiä kuva
)
Sitten löytyi tämä sakki. Tää naru on MUN!
No mitäs sinä nyt...
Minä lennän!
TÄÄ NARU SIIS ON MUN! Tuliks selväks?!
Minä SUOJELEN tätä narua.
Joella oli nättii, lähistöllä näissä maisemissa myös mattolaituri, johon ajattelin joku päivä mennä mattoja pyykkäämään.
"Vaja vanhako? Kyllä.
Pidä pintasi, ryhtiä yllä."
Kop, kop, kop, oma rakas,
kop, kop, kop avaa hakas...!Ja sitte muumitalon kautta hilipasin kotia.
Tämä oli Tarina,
jonka pääosaa näytteli Arina.