Hyvää lauantaipäivää. Pönttö aamusta takkuili, nyt näkkyy toimivan.
Mä kun käytin meidän kisua eläinlääkärissä, niin eläinlääkäri selvästikin toisella korvalla kuulosteli kuulosteli, onko meidän kissa hän, tuumaili kait että pitäiskö hänen teititellä meidän kissaneitiä.
Minun pääni kielentajun aivolohkoissa niin kolahtaa, ikäänkuin suomenkieltä rääkättäisi, kun eläimistä käytetään yleisesti henkilö- tai persoonapronominia hän. Läheiset, ystävät, sukulaiset ja lapset on sitten vaan se ja se. Eläimet voivat olla mukavia, mutta niitä ei pitäisi kielessä mainita koskaan arvokkaammalla asteikolla, kuin ihmistä. Koira on se, kissa on se, hevonen on se, lintu on se, ja joka itikka ja kärpänen on se, mutta ihminen se vaan on hän.