Kiva kuulla Puniksen ja Zeenerin pönttötapaamisesta. Minullakin oli sellainen. Hiukan toisenlaisissa maisemissa.
Olin Pääpönttölän Kesäpöntöllä. Siis heidän kesäpaikassaan käymässä. Paikka on ihastuttava erämaamaja. Tiettömän tien (no kyllä sinne tie on) päässä, lempeävetisen järven kainalossa, korven keskellä. Se rauha ja hiljaisuus. Vain puiden humina, kuikan huuto, laineiden liplatus....
Kaikki mukavuudet käden ulottuvilla, puuseen yksityinen rauha, käsinkosketeltava säkkipimeys, jota ei riko sähkövalon kirkkaus, vesi juoksee rinnettä pitkin mukavasti kahdessa ämpärissä, hiljaisuutta ja rauhaa saa ilman että tarvitsee telkkaria pienemmälle säätää, taustamusiikiksi voi tilata honkien huminaa ja laineiden laulua, metsämansikat on katettu tien poskeen käden ulottuville, ohdakkeet, kissankellot, puna-apilat, saniaiset ja heinät heilimöivät.
Tuolla jos missä voi irrottautua totaalisesti tavallisesta arjesta, levätä, tulla hemmotelluksi Luonnon Suuren Parantajan käsissä.
Päivä oli täydellinen, kiitokset Pääpönttölään! Ruoka erinomaista, lasten riemu järvessä polskiessa. Kylläpä pari kyyneltä vierähti lähtiessä poskipäälle.