Ei ole kissanpentua tiedossa ollenkaan, olen tätä ajatusta vaan ajatellut... Minä ihan oikeesti oon sitä mieltä, että Kirsikalla ois hyvä olla kaveri. Varmasti on yksinäinen, kun ei ole edes tottunut "ainoana lapsena" olemiseen. Siks mä olen suorastaan iloinen, jos ja kun pihalla piipahtelee muita kissoja välillä. Kirsikka kiinnostuu niistä aina tosi paljon.
Sitten, kun hää on luonteeltaan tuommoinen Karvinen, niin saisi vähän liikettä niveliin jos ois leikkikaveri. Vois auttaa jopa tässä meidän laihdutusyrityksessä...
Kirsikkahan leikki aina Hilkka-kissan kanssa tosi paljon.
Haluaisin poika-kissanpennun, jotenkin minun kokemus on kissoista se, että poikakissat on jotenkin lupsakampia, naaraat on usein vähän... kipakampia. (Tietysti se voi olla sattumaakin, mutta silti) Noin sopeutumista aatellen mä nyt vaan haluaisin poikakissan. Hitsi, kun kissan luonnettakaan ei oikein pentuvaiheessa vielä tiedä, kun en mää sellasta halua, joka kovin hyökkääväisen luonteen omistaa. (Äitini kissa on sellainen, naaraskissa ja todella HURJA tapaus.)
Tietysti kissanpentu piristäisi varmasti minuakin, toisi hymyä elämään.