Hereillä Ainakin melkein
Aika kauhea olo, mutta eiköhän se tästä taas, kun juo tuon kahvin loppuun ja antaa ajan kulua. Sen mä tiedän kokemuksesta, että hymy huulilla ja iloisesti hyräillen lähden tänään töihin, kun on viimeinen yövuoro tältä erää. Tää yövuoro on mulle sekä henkisesti että fyysisesti melkoinen ponnistus. Koko viikon saa jännittää, että riittääkö paukut perjantaiaamuun asti
Aina näistä on kuitenkin selvitty.
Talvella, silloin muuton alla, pelästyin aika lailla, kun parin viimeisen yövuoron jälkeen tuli rytmihäiriöitä. Nyt olenkin ottanut iisisti ja miettinyt, että kannattaako keitellä kahvia keskellä yötä, vai riittääkö kello 22 ja kello 06 kahvit. Samoin aina jotain painavaa nostaessa kuulostelen oloa, enkä riuhdo. Ja hyvin on mennyt.
Ai, tästä tulikin ihan valivali
Positiivista: vaaka näytti herätessä uutta ennätysalhaista lukemaa. No, tilanne korjaantuu viikonloppuna, kun tuttavapariskunta Oulusta tulee tänne ja grillataan ja mässätään ja
Niin ja jossain vaiheessa tilille pompsahtaa yövuorolisät!