Kyllähän Jussi Jänis aina näyttäytyy. Jonakin aamuna tuossa pihalla kellisteli, ei paljon pelännyt, hiukka siirtyi syrjemmälle, aina hänet tapaa iltaisin siellä apilaa syömässä.
Meillä on ollut monet vuodet tuttu näky.
Mutta aika jännää, että eilenkin piti naapureille oikein todella sormella osoittaa, että missä se Jussi luuraa. Ehkä on niin, että kun ei osaa sitä silmillä hakea, niin ei sitä noin vaan näe.
Minä kun seurailen noita kaikkia aina tarkkaan - niin ehkä se verkkokalvolle helpommin tulee!
