Kävin laittamassa sinne kolon suulle kermaviiliä, johon sekoittelin kananmunan keltuaisen. Ja lisäksi tietysti ruokaa.
Sitten ripottelin sinne maahan vehnäjauhoja - toivon että siitä näkisi, onko pienet tassut käyneet ruokinnalla tai talon alla.
Loukut olen toistaiseksi poistanut, ne eivät toimineet. Ja jos olisivat siellä, pitäisi jonkun olla kytiksessä koko yö. Ja se on mahdotonta näillä voimilla. Pitäisi olla komppania nuoria miehiä, joilla olisi samanlainen ajatus ja tahto pelastaa tuo kissamirri. Talon alle on vaikea mennä, siellä joutuu kumartumaan ja konttaamaan - tosi iso alue - mahdoton löytää mitään.
Voihan olla niinkin, että tämä pienokainen ei ole aivan terve - voi olla jokin synnynnäinen vikakin, että ei missään tapauksessa selviäisi elämälle. Mutta toivoisi sittenkin, että sen kärsimykset voisivat olla nopeammin ohitse.
----------------------------------------------------
Ei ole helppoa. Kokonaisuus on luonnollisesti loistava: neljä pentua, emo ja orpopentu on pelastettu. Kuulostaa hyvältä, mutta kaikkein pahin on tuon onnettoman kohtalo. En anna itselleni koskaan anteeksi.
Kiitokset kaikille teille, jotka myötäelätte tätä tarinaa. Kiitokset niistä viesteistä, joita olen saanut. Tämä oli tällainen tarina.
