Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Piipero]

Kisu on ihana ja toivottavasti Hömiksen kulkija saadaan pian turvaan.

[Motteri]

Kiitos Kisun puolesta, minustakin se on erittäin kaunis 
Sillä on melko kova elämä takana kun syntyi kulkijakissan pentuna
eli oli täysin ihmiseen tottumaton.
En ymmärrä miksei ihmiset leikkauta kissojaan tai pidä sisällä 
Soitto eläinsuojeluvalvojalle löytöeläinkotiin loukutettaessa antoi neuvoksi viedä piikille kunnan laskuun.
Aluksi meillä oli pelko miten kaksi vanhaa kissaa suhtautuu ja tappelevatko keskenään.
Säästettiin kuitenkin köyhää kuntaa ja totutettiin toisiinsa pitämällä tulokasta eri huoneessa.

Mukavaa Varpu, että osaat nyt laittaa kuvia.

No kun sinä sanoit tuosta photobucketista ja päätin yrittää käyttää.
Helppohan se on mutta kun pelkään uusia ohjelmia.
Ilmeisesti moni on ollut liian mutkikas minulle 

[Ansku]

No, ottaen huomioon että Luipero on löytökissa sekin, ja kultaisempaa mussukkaa ei voisi olla! 

Olen sitä mieltä, että kaikki eläimet ansaitsee toisen mahdollisuuden. Suurin osa hylätyistä eläimistä johtuu ihmisten typeryydestä ja piittaamattomuudesta eikä siitä että itse eläimessä olisi mitään vikaa.

Anteeksi vain. 

[Rouva Hömötiainen]

No niin, tänään käväisin pihamaalla. Hän oli jo ruokintapaikalla odottamassa. Kun menin lähemmäs, Kulkija säntäsi talon alle. Mutta kohta sieltä pilkisti pieni ja kaunis naama, uteliaana katseli ja sitten tuumasi, että mummihan se  vaan on, ei sitä tarvitse pelätä.
Laitoin ruokaa astiaan ja kohta hän tuli sieltä - varovaisesti kylläkin - mutta tuli syömään.

Ja nyt kävi selvääkin selvemmäksi se, että hän tarvitsee minua vain ruokailun tuomista varten. Ruoka kelpaa, mutta kun pikkumasu on täynnä, hän on kuin mummi olisi ilmaa vaan. On erittäin varovainen ja arka edelleen.

Mutta: kuulkaapas tätä!

olin tietysti ilkeä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Koska hänellä oli nälkä ja ruoka (vaikka oli aivan jalkojeni juuressa) kiinnosti enemmän kuin pelko
...................................
 niin pakko hänen oli tulla aivan viereeni syömään.
Taas matalalla äänellä jutustelua, varovaista lähestymistä, hyvin varovaista turkin silittämistä........
kärsivällisyyttä aivan äärirajoille...................................
ja sitten................
tökeröä ja epäkohteliasta kesken ruokailun häiritä, mutta muuta konstia ei ole


otin hänet hetkeksi syliin!!!!!!!!

No, me edetään hitaasti................ seuraavalla kerralla ehkä hiukka enemmän luottamusta jo taas. Mutta nyt on niin mahtava olo että ei sitä edelleenkään voi sanoin kuvata!

Uskonpa nyt, että me emme tarvitsekaan mitään loukkua, vaan ihan mummin syli kelpaa kohta. Ja ennen kylmän ja talven tuloa Kulkijan kanssa lähdemme eläinsuojeluyhdistykseen, jossa hänet hoidetaan kuntoon ja hänelle etsitään uusi koti!

Yksi ongelma tässä vaan on taaskin:
olen nyt niin kiintynyt tähän Kulkijaan, että kuinkahan voinkaan häntä jättää sinne ............
En ole vielä keskustellut meidän poikien kanssa.........

[Jarmo]

[Sus]

Vui jukra!

No eihän tuollaisessa tilanteessa VOI olla kiintymättä! Miekin oon kohta jo KulkijaKissaan kiintynyt. Tai oon jo.

Tuo sylijuttuhan on mahtavaakin mahtavampi! Suorastaan uskomaton! Onnittelut - jälleen!

[Motteri]

Mutta: kuulkaapas tätä!

olin tietysti ilkeä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Koska hänellä oli nälkä ja ruoka (vaikka oli aivan jalkojeni juuressa) kiinnosti enemmän kuin pelko
...................................
 niin pakko hänen oli tulla aivan viereeni syömään.
Taas matalalla äänellä jutustelua, varovaista lähestymistä, hyvin varovaista turkin silittämistä........
kärsivällisyyttä aivan äärirajoille...................................
ja sitten................
tökeröä ja epäkohteliasta kesken ruokailun häiritä, mutta muuta konstia ei ole

otin hänet hetkeksi syliin!!!!!!!!

Yksi ongelma tässä vaan on taaskin:
olen nyt niin kiintynyt tähän Kulkijaan, että kuinkahan voinkaan häntä jättää sinne ............
En ole vielä keskustellut meidän poikien kanssa.........

Ruokailessa minäkin aina Kisua häiritsin, ei huomannut olla silloin niin varuillaan.
Oppi ettei kättä tarvitse pelätä, ei ainakaan kaikkien.

Et voi jättää minnekään, eikö mahdu poikien joukkoon?
Minäkin pelkäsin että tulee riitaa vaan ei.

Hömis on ihana 

[Rouva Hömötiainen]

Joo, ihan sanattomana tässä olen!
Tuo sylijuttu oli aika nopea - otin hänet hellään otteeseen, hän kääntyi katsomaan ja ilme oli selvästi aivan hämmästynyt: siitä näki, että ei ole pitkään pitkään aikaan ollut kenenkään sylissä. Hän katsoi minua silmiin aivan ihmeissään - mitenkäs tässä nyt näin kävi! Silmistä näki selvästi pelon ja samalla suuren hämmästyksen - sama oli rapsutuksen kanssa, hän selvästi oli ihmeissään siitä, että joku ylipäätään koskee häneen. Siitä taitaa olla melkoisesti aikaa kun joku ainakaan ihmisolento on häntä koskenut -tai ainakaan ystävällisessä mielessä!

Minulla ei ole kärsivällisyyttä eikä pitkäjänteisyyttä juuri mihinkään (paitsi huovutukseen) mutta kyllä tämä eläinten kesyttäminen on selvästi minun lajini! Joku kesä sitten kesytin oravan ja peipon, Kaapo Lilliäisen kohdalla en onnistunut (hänet kesyttivät Hellis ja Välskäri) , mutta nyt näyttää siltä, että tämän Kulkijan kohdalla onnistun!

Anteeksi tämä vouhottamiseni, mutta olen niin innostunut tästä jutusta! Jos onnistun tuon ilman loukkua saamaan hoitoon ja uuteen kotiin niin  luulenpa, että minun elämäntyöni "eläintenpelastajana" on tehty!

[Jarmo]

Ei kyllästytä ainakaan täällä. Hienoa työtä 

[Motteri]

Mä tykkään kun ihmiset vouhottaa eläimistä, lisää kuulumisia vaan pian.
Toivottavasti osaa liikkua liikenteessä, sydäntä aina kylmää kun näkee kissan tiellä tai kadulla.

[Rouva Hömötiainen]

Sen verran tarkkailin, että häntä (näyttäisi ainakin osin norjalaiselta......... miksi mulle aina kaikki norjalaiset) on jonkin verran paakkuntunutta karvaa täysi. Tassujen välistä pilkottaa aivan pikkuisen norjalaisille tyypillistä karvatupsua, turkki muuten aika ok, mutta häntä paakkuuntuneessa  kunnossa. Laiha otus on hän. Hännän takut pitäisi leikata pois, muualla turkissa en havainnut takkuja.

Nyt pitäisi olla joku toinen apuna, että kun otan syliin, niin toinen voisi kurkistella hännän alle sukupuolta. Minun on yksin vaikea tehdä, koska hän on todella arka vielä.

No, hyvään suuntaan olemme menossa!

[Jarmo]

Nyt rauhassa ja maltilla vaan 

[tintin äitee]

Eiks oo niin että hiljaa hyvää tulee, rauhallisesti edeten Hömis ja kohta Kulkija sinua jo ruokintapaikalla odottaa  Ihanaa.

[Rouva Hömötiainen]

Kyllähän se jo nyt minua ruokintapaikalla odottelee!
Mutta kohta onkin ongelma se, että mihin se viedään tai tuodaan!
Se on muuten nätti: maitokahvinruskeaa ja harmaata, pienikokoinen ja häntä olisi tuuhea, mutta nyt on takkuja täynnä.
No, minä nyt juttelen ensin meidän poikien kanssa ja katsotaan sitten...................

[-muru-]

Onpas Hömiksellä taas mukava pelastusoperaatio.
Toivotaan että menee hyvin.