Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[hippiäinen]

Ihanaa luettavaa taas KulkijaKisulista ja Hömiksen syliinkin kisuli jo päässyt silitettäväksi, hienoa 

[anja]

On niin liikuttavan ihana tarina, ja kivasti kerrottu, kuten Hömis osaa, että mulle tuli ihan tippa silmään..
    

[Piipero]

Hömikselle ja Kulkijalle 

[Mesis]

On tää ihana juttu  .
Mikähän mahtaa olla Kulkijakissan tarina. Kyllä hän varmaan on joskus ollut jonkun ihmisen kisu, mutta mitä on tapahtunut, että on päässyt villiintymään??? 

[tuulia]

Ihanaa kun on tuollaisia eläintenystäviä, kiva tarina

[mummeli]

Kyllä mie vaan sanon....ISO HALI HÖMIKSELLE...tippa simmussa mie olen lukenut kertomusta, joka etenee suurella riemulla eteenpäin...oijoi!!!

[Rouva Hömötiainen]

On tää ihana juttu  .
Mikähän mahtaa olla Kulkijakissan tarina. Kyllä hän varmaan on joskus ollut jonkun ihmisen kisu, mutta mitä on tapahtunut, että on päässyt villiintymään??? 

Nii-in, mikä lienee hänenkään tarinansa? En voi ketään ihmistä - tai yleensäkään ihmisiä - syyttää, että on jättänyt kissan heitteille. Kukaan ei tiedä hänen tarinaansa. On monta mahdollisuutta, miksi on joutunut kulun päälle.
Näyttää jonkinverran ainakin norjalaiselta - tai puoliksi. Paksu häntä ja pienet tupsut käpälien välissä siitä viestittävät. Myös turkki on takkuuntumaton, vain hännässä näyttää olevan takkuja.

Eilen illalla vein ruokaa ja kutsuin monta kertaa - ei tullut. Aamulla vein aamupalaa ja kaikki illallinen oli syöty. Kotiin tultua kävin katsomassa niin aamupala oli hävinnyt.

Äsken menin viemään iltapalaa. Kutsuin tovin aikaa ja odottelin. Talon alta reiästä ei tullut ketään - mutta sitten jostakin
mistä lieneekään
ilmestyi minun rakas Kulkijani.
Varovasti jäi reiän kohdalle odottelemaan, aivan selvästi pelkäsi edelleen kovasti. Nälkä ei ollut aivan tavaton, ei ollut pakko rynnätä ruokakupille. Oli hiukka aikaa katsella ja kuulostella, mitä se mummi taas oikein aikoo. Olisikohan ollut mielessä pelko edellisestä syliin ottamisesta - jos nytkin tekee saman tempun ja mihin se sitten johtaakaan.........?

Sitten taas sitä matalalla äänellä jutustelua, vältin katsomasta silmiin, kumarruin hänen kanssaan samalle tasolle, pidin ruoka-astiaa kädessäni, annoin hänen haistella sitä, kutsuin "kis-kis" ja hänen omalla äänellään "miauuuuu, miauuuuuu"
juttelin rauhoittavasti että eihän sinun oma mummisi mitään pahaa tee - kerroin myös tulevan talven vaaroista ja kylmästä -
minun mielestäni kissat ymmärtävät puhetta -ja sitten

....................
sitten hän uskalsi tulla ruokakupille!
Tuli siihen, otti suuhunsa haukkapalan ja siirtyi pari senttiä taaksepäin sitä syömään. Koko ajan piti silmällä minua ja oli varuillaan.Pelkäsi kovasti ja kun joku "ääliö" paukutti pihalla roskiksen kantta, vilahti talon alle piiloon.
Taas jatkoin rauhallista jutustelua, matalalla, hiljaisella äänellä.
Taas uskallettiin tulla ja lähestyä.
Ja sitten........
minä petturi.................................
taas tein sen, jota hän varmasti myös pelkää....................................

kaappasin syliin ja pidin tukevasti otteessani, rapsuttelin korvan takaa
Hän näytti hetken aikaa selvästi siitä nauttivan, mutta sitten taas epäusko ja pelko tuli peliin - hän rupesi sätkimään ja pyrkimään pois sylistä.

No, tänä iltana en enempää kiusannut, mutta ajattelin, että jos aivan pikkuhiljaa ja rauhallisesti opetellaan tämä syliinottaminen ja luottaminen. Opetellaan uudestaan se rapsuttaminen ja rakastaminen. On hän varmasti ollut jossakin hyvässä kodissa ja rakastettu. Jostain syystä vaan nyt on kulun päällä.
------------------------------------
Tässä tätä sarkaa nyt riittää.
Jos meillä ei olisi ennestään Reinoa, voisin ajatella Kulkijan ottamista. Arvohan on Koko Maailman Kuningas ja häntä eivät häiritse mitkään muut olennot. Pikku-Piu on aina tottunut olemaan suuressa joukossa, mutta Reino Reppuhousu on vaikeampi tapaus.
----------------------------------------
No, Hellis ja Välskäri eivät voi myöskään ottaa, koska Gabriel Lilliäinen ei varmaan sopeudu.
Mutta onneksi on tuo eläinsuojeluyhdistys. Sitä kautta on tälle Kulkijalle saatava uusi ja rakastava koti.
Huomenna katselemme taas asiaa ja koetamme edetä tässä kesyttelyssä ja sylittelyssä!

[KLETTERMUS]

Oli ihanaa lukea sinun tarinasi kulkija kissasta,on se niin kivaa kun sinunlaistasi ihmistä löytyy suomen maasta.
Nostan hattua sinulle että onnistuisit saamaan luottamusta tähän kulkuriin.

[Mesis]

Minä uskon, että Hömis vielä saavuttaa kisun täyden luottamuksen, mutta mahtaakohan sitten olla jo vaikeata luovuttaa kisua kenellekään.   

[Motteri]

Kulkijasta pitäisi ehdottomasti tulla pönttökissa, jos ei Hömis voi ottaa niin joku muu 

[Rouva Hömötiainen]

Hyvä idea, Varpunen!
Enhän minä voi Kulkijasta huutokauppaa pitää, mutta uskon, että siitä saisi varmasti aivan ihastuttavan kissan.
Pitäisi vaan käyttää lääkärissä, että saa sen kuntoon.
Kyllä siitä KotiKissakin varmaan tulee.

[Rouva Hömötiainen]

Tuo otsikko on aika kehno, kiireessä keksitty.

Mutta se todella pitää paikkansa ja se on osoittautunut aivan oikeaksi.

Tänä iltana minä olen itkenyt,  ensin itkin töistä tullessani kun jäin miettimään, että jos Kulkija viedään pois ja minä en sitä enää koskaan näe.

Toisen kerran itkin juuri äsken, ja itkin katkerasti. Ja itken vieläkin.
---------------------------------------------------------------------------
Illalla juutuin puhelimeen erään pönttöläisen kanssa. Sitten läksin tapaamaan Kulkijaa ja viemään ruokaa. Tiedän, että hän on nälkäinen illalla. Toki aamullakin jätin aamupalaa, mutta aina ei tiedä, kenen suuhun ne ruokapalat joutuvat. Hakkaraisetkin ovat löytäneet ruokintapaikan pensaiden juurella, talon alle johtavan aukon kohdalla.
--------------------------------------------------------------------
Kävin illalla eläinkaupassa ja olisin ostanut kissanmintulla "maustetun" hiirilelun, mutta niitä ei ollut kaupan. Ostin sitten kissanminttupastilleja. Ilkeä taka-ajatukseni oli, että niillä saisin houkuteltua Kulkijan paremmin syliini ja siten totuteltua hänet minuun että ei pelkäisi niin kovin kuten tähän asti.
----------------------------------------------------------------------------
Hänhän on ollut sylissäni pari kertaa, mutta tempoillut äkkiä itsensä irti, koska on todennäköisesti pelännyt aikalailla.

No, nyt minä sitten olin varustautunut kaikin asein kesytysleikkiin!
Mieltä poltteli ja pelotti suorastaan tuleva tapaaminen. Vieläköhän on yhtä arka kuin ennen. Voinko ottaa edes pienen pientä askelta lähemmäs syliä ja halauksia?????
Varustauduin myös silmälasein, koska pelkäsin, että hän voi peloissaan jopa raapia silmiäni. Ulkotakin laitoin myös päälle, koska en oikein tiedä, kuinka likainen hän on.
--------------------------------------------------------------------
Siis sitten kissanruokapurkki ja pussi minttumakeisia mukaan, silmälasit ja takki päälle ja taistoon!
Menin pihalle ja lähestyin ruokintapaikkaa, joka on parin suuren pensaan juuressa talon seinustalla, siinä talonalusaukon kohdalla. Siellä on valmiiksi ruokakippo.
Kun astuin pihalle, näin liikahduksen pensaiden juurella ja kun lähestyin ruokintapaikkaa, kuulin hänen äänensä "miauuuuuuuu-miauuuuuuuuu" surkealla äänellä. Siis selvästi nälkäinen. Oletin heti että helppo nakki!
-------------------------------------------------------------
Tarvitaankos tässä lainkaan kissanminttupillereitä??????
---------------------------------------------------------
Kun tulin ruokintapaikalle - uskottekos???????
Hän tuli minua vastaan! Sieltä pensaiden alta,missä hän on aina tähän asti lymyillyt visusti ja vältellyt kaikenlaista kohtaamista.
Minulla oli ruokapurkki vielä tukevasti kiinni, siis hän ei voinut edes haistaa ruokaa. Mutta hän tunnisti "mummin" ja tuli vastaan!
-----------------------------------------------
Laitoin sitten heti ruokaa kuppiin, koska huomasin, että Kulkija oli erittäin nälkäinen. Annoin hänen ensin ahmia pahimpaan nälkäänsä kunnon satsin. Nyt en erehtynyt häiritsemään häntä kesken ruokailun. Alkuinnostuksen jälkeen huomasin, että vähitellen ruokahalu oli tyydytetty.
Sitten päätin ryhtyä tositoimiin!
Olinhan siis päättänyt, että tämän kissan minä vielä tänä kesänä kesytän! Mutta eihän mitään ihmeitä tapahdu noin vaan, luottamus täytyy voittaa!
--------------------------------------------------------------------

[mese]

  pikkuhiljaa luottamus kasvaa.

[Sus]

Jep, kärsivällisesti ja hitaasti........

Luottamus kasvaa siitä esimerkiksi, että saa syödä rauhassa eikä häiritä. Ettei tarvi "pelätä joutuvansa" syliin. Koska sylissä pelottaa...... Pikkuhiljaa ja pienin askelin, mutta säännöllisesti.

[Rouva Hömötiainen]

(jatkokertomus, koska äsken meinasi mennä kaikki taivaan tuuliin)

Kun Kulkija oli selvästi saanut pikkumasun suunnilleen täyteen, päätin koettaa taas onneani: otin syliin.
Kulkija oli kuin pikkuinen vauva ruokailun jälkeen: kun nostin hänet syliin rinnalleni, tuli pikkumasusta suuri röyhtäys - ruokaa oli siis varmasti tullut tarpeeksi syötyä! Rapsuttelin häntä, hän näytti tykkäävään, mutta kohta hän pyrki pois sylistä.
Mutta ei mitään elettäkään, että olisi raapinut silmiäni, pannut hanttiin muutenkaan, hän vaan halusi vielä nauttia muutaman suupalan lisää.
Annoinhan sen toki tapahtua ja laskin hänet maahan.
---------------------------------------
Sitten Kulkija oli ruokaillut tarpeeksi ja hyvät käytöstavat omaavana hän ryhtyi kiittämään hyvästä illallisesta. Hän tuli ja puski jalkojani.
Sitten nostin hänet jälleen syliini. Siinä Kulkija kellotti sylissäni, selällään, täysinäinen maha taivasta kohti ja uskokaas: minä silittelin häntä, rapsuttelin korvan takaa ja sain jopa silitellä massun alta! Se on todella suuri luottamus kissalta, jos hän menee selälleen ja mahan alta voi silitellä!
Mutta sen minä tänä iltana olen tehnyt!
-----------------------------------------------------
Itseäni en halua kehua, kuka tahansa, joka rakastaa Luontoa ja Eläimiä, voi tehdä saman, jos haluaa.
--------------------------------------------------------
Mutta sitten, kun Kulkija oli sylissäni ja sitä rapsuttelin...... minun piti oikein höristellä korviani.... kuulinko oikein.......... mikä ihmeen ääni tuo on.................
painoin korvani sen turkkiin, en ollut uskoa korviani........mitä ihmettä tämä on???
Minulle niin tuttu ääni, mutta nyt se kuuluu niin  erikoisesta lähteestä, että en ole uskoa korviani...
mutta ihan totta....
Kulkija kehrää!!!!!!!!
Ja niin Kulkija kehräsi sylissäni, puski poskeani, pyysi lisää rapsutuksia, nautti selvästi läheisyydestä ja rakkaudesta. Olen aina sanonut, että ei kukaan elä pelkällä ruoalla, jokainen tarvitsee myös Rakkautta.
Sitä rakkautta tarvitsee myös Kulkija. Ja kuinka hän siitä nauttiikaan ja osoittaa sen!
-----------------------------------
Koittakaas nyt sitten miettiä, miten vaikeata on erota tuollaisesta Kulkijasta. Kaapo Lilliäinen oli myös pelastamani Kulkija. Hän oli huomattavasti vaikeampi tapaus, hän oli erikoisen arka, mutta Hellis ja Välskäri tekivät suuren työn hänen kanssaan ja hän on nyt kotikissa.
-------------------------------------------------
Kulkija on huomattavasti helpommin kesytettävä - hänen taustoistaan ei tiedä kukaan, mutta erittäin hieno ja rakastettava kissa olisi nyt vailla kotia!