Hankala tapaus tämä meidän Lahja.
Aamuisin olen jättänyt aamiaista, mutta sitä ei ole syöty. Iltaisin hän ilmestyy jostakin, jos ilmestyy. Tänä iltana taas ilmestyi. Ja oli kauhea nälkä.
Voisiko tästä päätellä, että jonkinlainen koti olisi jossakin, mutta ylöspito on kehnonlaista. Päätellen jo noista takuistakin.
Kylmät ilmat lähestyvät ja päätös on tehtävä. Tänä iltana hän oli jo odottamassa ruokaa, tulin taloyhtiön kokouksesta eikä tarvinnut kahta kertaa kutsua, kun jo oli naukumassa ja ruokaa putosi alas!
Sitten taas talon alle piiloon. Mikä kumma on tämän tarina??????????
----------------------------------------------------------
Jos tekisin sen kaikkein helpoimman ja minulle mieluisimman ratkaisun - ottaisin Lahjan meille.
Mitä siitä seuraa?
Ensimmäinen kissani oli eläinsuojeluyhdistyksestä, Sulo-herra. Helppo nakki. Toinen kissani olikin sitten jo Riesa, erittäin vaikea tapaus ja meillä oli jo silloin Sulo, Koko Maailman Kunkku. Sain ne sopeutumaan, Riesan meillä syntyneestä viidestä pennusta meille jäi yksi, Pikku-Piu, joka on vieläkin. 15-vuotias.
-------------------------------------------------------
Sitten meillä Sulon poismenon jälkeen oli Riesa ja Pikku-Piu. Sitten tuli Arvo, joka osoittautui Koko Maailmankaikkeuden Kuninkaaksi, Jumalasta seuraava, ylöspäin! Kaikki sopeutuivat keskenään. Sitten Riesa lähti Taivaanrannan taa. Sitten tuli Reino Reppuhousu, eipä ollut maailman helpoin tapaus . Mutta nyt Reino ja Arvo ovat ylimmät ystävät, Piu elää omissa maailmoissaan ja kaikki tulevat hyvin toimeen.
----------------------------------------
Uskaltaisikohan ajatella, että myös Lahja voisi sopeutua kuitenkin kaikesta huolimatta tähän meidän erikoiseen perheeseen. Meidän perhe elää tätä nykyä aivan kissojen ehdoilla. Kuinkas muutenkaan? Minä rakastan heitä koko sydämestäni ja minulle ei olekaan niin tärkeää huonekalut tai muut tilpehöörit, minulle on tärkeää se, että kotona on elämää ja etenkin se, että tunnen itseni tarpeelliseksi.
Minulla ei ole puolisoa, ilman näitä kotini olisi tyhjä. Hei, en sitä tyhjyyttä yritä paikata näillä kissoilla. Elämäni olisi paljon helpompaa, jos näitä ei olisi lainkaan olemassa. Sehän on taivaan tosi!
------------------------------------------------------------------------
Nyt minä pohdin: rakastan Luontoa ja Eläimiä. Ei riitä selitykseksi! Haluan pelastaa tuon takkuisen Kulkijan? Miksi? No, kyllä toisetkin meidän talon asukkaat ovat huolissaan sen kohtalosta kun on tulossa kylmä aika ja se kulkee vapaana. Ei kissa selviä Suomen talvesta. Ja jos sillä on koti, niin miksi sen mahanalus ja häntä on niin takkuinen ja miksi se on iltaisin niin nälkäinen?
Ei minun kissoillani ole tuollaisia ongelmia!!! Reinolla oli alkuun takkuja turkissa, mutta ne leikattiin säännöllisesti pois eikä hänellä ole enää sitä ongelmaa.
--------------------------------------------------------------------------------
Neljä kissaa kerrostalossa? Vai onko parempi että kissa kerrostalon alla? Onko parempi, että kissat ovat sisällä, saavat ruokaa, on siistit pipa-astiat ja rokotukset ja madotus hoidettu? Vai onko parempi, että kulkee ja luuhaa pihoilla, pelkää jokaista ihmistä ja ääntä, painuu pienenkin äänen kuullessaan talon alle piiloon, kerjää ruokaa ja jää vaille hoitoa. Siis, madotusta, rokotusta, takkujen poistoa ja ennenkaikkea:
RAKKAUTTA JA RAPSUTUSTA