Pönttöfoorumi

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)  (Luettu 13016 kertaa)

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #90 : 03.09.08 - klo:19:35 »

Kiitoksia kannustuksesta! Minä harkitsen nyt vakavasti tätä asiaa ja ennen kaikkea tuon oman lomani ja matkan kannalta. Jotain tässä on tehtävä..
----------------
Kävin jokin aika sitten viemässä Lahja-Katriinalle iltaruokaa. Ei häntä näkynyt ei kuulunut. En viitsinyt sateeseen jäädä odottamaan.
Aivan äsken sitten jokin etiäinen istahti olkapäälleni ja kuiskasi korvaani: "Otapa nyt kiikarit ja mene parvekkeelle - voisi kannattaa!"
Niinpä otin pienet sievät teatterikiikarini ja menin parvekkeelle tiirailemaan. Ruokakupin olin laittanut aivan talon seinustalle, pensaiden alle. Katselin silmä kovana. Eihän tuolla mitään tapahdu. Ruokakippo siellä killottaa kaikessa rauhassa.
Mutta kun sitten seuraavan kerran nostin kiikarit silmille, niin mitäs ihmettä! Jotain pientä liikettä siellä näkyy - aivan selvästi. Lahja-Katriinan väritys on vaan niin hyvin tuohon kivetykseen sopivaa, että jos en olisi tiennyt odottaa, niin enpä olisi häntä osannut havaita. Mutta kun tiesin, niin sitten erotin ja näin: siellä hän oli ruokakupilla syömässä.
Arkana vilkuili koko ajan ympärilleen, pienikin ääni sai hänet varuilleen ja keskeyttämään iltaruokailun.
No niin, nyt näyttää sitten pikkumasu olevankin täysi ja huuliaan lipoen Lahja-Katriina lähtee pensaiden juuresta kohti ojan penkkaa. Sinne, pitkän heinän suojaan, Kissanpiiskaajan kujalle hän suunnistaa, kuten aina.
Sinne heinän sekaan hän taas naamioituu hyvin ja voi sieltä sitten lymyillä ja katsella rauhassa maailman menoa. Pikkumassu on täynnä ruokaa - rakkautta vaan olisi hakusessa. Mutta eiköhän mummi sitäkin vielä pysty tarjoamaan - oikein enemmältikin.... [:35]
odottele rauhassa vielä jonkin aikaa, Lahja-Katriina!
Kirjattu

mummeli

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2 339
  • Vantaa/varisto
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #91 : 03.09.08 - klo:20:13 »

Voi miten suloinen on Lahja kisuli, kaunis, mutta niin yksinäisen oloinen...tekee niin pahaa, vettä sataa on pimeää, missä pikkuinen oikein oleilee...voi, kumpa Hömis antaisi kodin hälle... [:1]
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #92 : 03.09.08 - klo:20:33 »

Tämähän onkin nyt sitten viimeisen päälle vaikea tapaus. Lahja on tottunut kulkemaan yksin ja jollakin tasolla varmaan haluaakin sitä tehdä. Mutta nuo lisääntyvät takut massun alla ja hännässä olisi saatava pois, koska ne eivät varmasti ole kovin miellyttäviä. Voivat olla jopa tuskallisiakin, kun puristavat.
Kukaan ei tiedä missä kunnossa hampaat ovat. Samoin matoja ja loisia on varmasti paljon. Aliravitsemustila on tosiasia (vaikka olenkin ruokkinut). Ja ennenkaikkea rakkauden ja hellyyden puute on valtava.
----------------------------
Eihän tässä olisi muuta ongelmaa, mutta kun minulla on se viikon ulkomaan matka. Sitä ennen en voi Lahjaa tänne ottaa, koska siskontyttöä ei voi vaatia hoitamaan  sopeutuvaa perheenjäsentä. Ulkomaanmatkaa en voi peruuttaa Lahjan takia - tai voin, mutta rahoja ei tule takaisin! Eivät ymmärrä tällaista estettä!
--------------------------------
Siis: eläinsuojeluyhdistykseen ensin loman ajaksi ja sitten omaan kotiin. Mutta sitten olen taas töissä ja lapset yksin keskenään päivät täällä kotona.
-------------------------------------
No, eihän vielä lokakuun alku ole mahdotonta aikaa olla ulkona, koska on oltu jo näin kauan. Mutta sitten viimeistään on pakko jo ajatella sisäruokintaa - yöt alkavat viilentyä ja paksuturkkinenkaan kissa ei tule pärjäämään tuolla ulkona.
-------------------------------------------
Näissä asioissa jaksan aina olla positiivinen, uskon, että tämä asia järjestyy parhain päin. Olen kiintynyt häneen, Lahja-Katriinaan, enkä haluaisi hänestä luopua. Eikös muuten ihmisperheissäkin ole niin, että kun tulee uusi vauva, niin isommat lapset ovat alkuun ehkä "kateellisia" vauvalle ja hänen saamalleen huomiolle.
-----------------------------------------------
Täytyy vaan antaa huomiota muillekin lapsille yhtä paljon, vaikka uusi tulokas tarvitsee ainakin alkuun erityishuomiota.
Poikien kanssa me nyt ryhdymme tästä asiasta vakavasti keskustelemaan...... eiköhän tähän sopuratkaisu löytyne
Kirjattu

Jarmo

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 60 703
  • Säkylä ** älykäS
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #93 : 03.09.08 - klo:20:39 »

Toivotaan parasta mahdollista ratkaisua  [:5] [:10] [:10] [:10] [:10]
Kirjattu
    "Kissoja vihaavat ihmiset syntyvät seuraavassa elämässä hiiriksi."   (Faith Resnick)     

Hilu

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 6 689
  • - moro -
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #94 : 03.09.08 - klo:20:57 »

Olet seuraillut tätä ketjua, mutta onkohan minulla mennyt ohi se, että onko selvinnyt onko Lahja-kisulla mahdollisesti pennut. Se kun vaikuttaa kovasti tuohon sisätiloihin ottamiseen. Ellei pentuja ole niin kannattaisi selvittää onko kisu leikattu. Jos nimittäin on leikkaamaton niin saattaa tulla "lisähämminkiä" kun sellainen tyttö ilmestyy kollipoikien kanssa samaan huusholliin, vaikka leikattuja poikia ovatkin.

Itse toimittaisin kisun ensin eläinsuojeluyhdistykseen, jotta madotukset ja muu asiat saadaan kuntoon ennen uuteen kotiin menoa.
Kirjattu

Sus

  • Vieras
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #95 : 03.09.08 - klo:21:14 »

Hömis... jos ja kun otat Lahja-Katriinan itsellesi, ja joudut taas töihin menemään ja hän on vielä sopeutumisvaiheessa, niin eikö työpäivän ajaksi kisun voisi laittaa oven taakse vaikka makuuhuoneeseen? Siis, jos vaikuttaa siltä, että vähän pelottaa mitä mahtaa päivän aikana tapahtua... Siellä hän tuntisi kuitenkin olevansa turvassa varmaankin. Ja sinä voisit olla töissä huoletta ja rauhallisena, ei tarttis jännittää, tuleeko kotona yhteenottoja tms.
Kirjattu

mir

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 3 714
  • kaikkimullehetinyt
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #96 : 03.09.08 - klo:21:16 »

Kaunis kissa. Jospa se on karannut joltakin, eikä omistaja tiedä mistä etsisi kissaa. Jos se on rotupuhdas kissa, niin tuntuisi uskomattomalta että se olisi hyljätty ja jätetty vailla hoitoa. Ehkäpä kisulta voi löytyä tunniste tatuointi taikka siru. Toivotaan, että kisu pääsee lämpimään ja hyvään hoitoon jatkossa.
Kirjattu

hippiäinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 22 419
  • pieni kunta Satakunnasta ruots.Kjulo
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #97 : 03.09.08 - klo:21:59 »

Ihanaa luettavaa Rouva Hömötiaisen kirjoitukset Lahja kisulista [:-)] on ratkaisu mikä hyvänsä toivottavasti kisun tarina päättyy onnellisesti [:37] [:10] [:37]
Kirjattu

ullu

  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1 913
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #98 : 03.09.08 - klo:22:02 »

Tuli mieleen tuosta madotusasiasta, että onnistuisiko matokuuri nyt ruoan seassa kun kisu jo noinkin säännöllisesti tulee syömään? Jos sillä on kovin matoja, niin sillä voisi saada sen yleiskuntoa nousuun jo nyt.
Kirjattu
Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.

kuukkeli

  • Täysjäsen
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 226
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #99 : 03.09.08 - klo:22:15 »

Kaunis kissa. Jospa se on karannut joltakin, eikä omistaja tiedä mistä etsisi kissaa. Jos se on rotupuhdas kissa, niin tuntuisi uskomattomalta että se olisi hyljätty ja jätetty vailla hoitoa. Ehkäpä kisulta voi löytyä tunniste tatuointi taikka siru. Toivotaan, että kisu pääsee lämpimään ja hyvään hoitoon jatkossa.

mirin kanssa samoilla linjoilla. Kissa on kaunis, ja näyttää rotukissalta. Rotukissat on kalliita, niitä ei hankita hetken mielijohteesta ja heitetä sitten pois. Ehkä kissa on tosiaan karannut omistajaltaan? Ehkä joku todella kaipaa sitä, eikä löydä. Minusta se asia pitäisi selvittää ensin ennenkuin voit Hömis ottaa kissaa itsellesi. Eihän sinustakaan olisi kivaa, jos joku rakkaista kissoista katoaisi, ja sitten joku muu olisi sen vain omakseen ottanut, kyselemättä ensinkään, oliko se joltain hukassa, vaikka hyvää tarkoittaisikin.

Eli siis, selvitä ensin onko kissa jonkun oma ja onko sillä koti jossain, jonne sen voisi palauttaa. Onhan se varmaan rankka ajatus, jos sille oma koti löytyykin, ja joudut siitä "luopumaan". Mutta, se olisi minusta kissan kannalta oikein tehty. Ja jos kukaan ei tunnusta omakseen, voit puhtaammalla omalla tunnolla sen omaksesi ottaa sitten.

En siis sano tätä pahalla. Tiedän että tarkoitat hyvää ja olet kovin kiintynyt kissaan. Mutta ihmettelen kuitenkin, että pidät kissaa "salaisuutenasi", etkä ilmeisesti ole ilmoittanut löytöeläintaloon siitä, kysynyt onko kukaan kaivannut, tai ota selvää onko sillä siru tai tatuointi? Ainakaan en huomannut sinun tänne kertoneen että olisit?
Sen perusteella, että kissa on nälkäinen ja takkuinen, näyttäisi tosiaan, ettei sillä ole tällähetkellä kotia. Mutta jos olet menossa matkoille, niin veisit edes siksi aikaa sinne löytöeläinsuojaan sen (kun kerran antaa sinun ottaa syliin ja saat helposti kiinni). Varsinkin nyt kun yöt kylmenee, ja kissa on tottunut saamaan sinulta ruokaa, se ruokinta ei voisi loppua matkasi ajaksi kesken, kisun voisi käydä huonosti silläaikaa. :(

Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #100 : 04.09.08 - klo:07:35 »

Tuo kissa on kuljeskellut näissä nurkissa jo keväästä saakka. Ensin en siihen kiinnittänyt niin kovasti huomiota, mutta nyt kun se on tullut enemmän ja enemmän esille, niin olen siitä huolestunut.
Olen ollut jo pitkään eläinsuojeluyhdistyksen loukkujonossa, kerran jo soittivatkin ja kertoivat, että loukkuja ei ole vapaana. Nyt en ole vähään aikaan kuullut mitään. Kun sitten tapahtui tuo, että sain sen syliin, en tuosta loukusta niin välitäkään. Kiinni saan sen syliin, mutta sattuuko tuo kiinniottaminen juuri siihen aikaan päivästä, kun löytöeläintalo on auki.
Ennen matkaani vien sen hoidettavaksi ja vaikka en saisikaan, niin tokihan joku sitä ruokkii poissaolessani. Se on selvä.
Hänen rodustaan en tiedä, samanlainen on kuin meidän Arvo ja Reino, jotka eivät ole rotupuhtaita.
Nyt vaan olen kiintynyt jo häneen, samoin oli Lilliäisen kanssa.
Katselen nyt mitä tuleman pitää.
Kirjattu

kuukkeli

  • Täysjäsen
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 226
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #101 : 04.09.08 - klo:09:54 »

^Kuulostaa hyvälle. Enpä tajunnutkaan, että löytöeläintalolla on noin ruuhkaa sielläpäin!  :-O Eläinparat!
Mut ihana, että pidät kisusta hyvää huolta.  [:-)]
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #102 : 04.09.08 - klo:10:00 »

Ei siellä talolla ruuhkaa ole, mutta niitä loukkuja eivät ole ihmiset palauttaneet takaisin kun ovat lainanneet. Mutta uskon, että selviän ilman loukkua, ongelma vaan on siinä, että jos saan sen kiinni illalla, niin minne yöksi. Eläintalo on auki muistaakseni vain 10-18. Ei tämä niin helppo nakki ole kuin miltä tuntuu.
Ja näihin asti olenkin arvellut, että sillä olisi koti, josta päästetään vapaaksi esim. illaksi. Mutta kun vihdoin sain sen syliin ja huomasin takut, niin olen tullut toisiin aatoksiin.
Olen ilmoittanut eläintalolle, että tällainen kuljeskelee täällä. Se on ollut jo niin kauan ulkosalla vapaana, että en usko kenenkään sitä kaipailevan. Mutta kyllä se selviää.

Ja varmaan en jätä sitä ruokkimatta, vaikka olisikin vielä täällä kun lähden matkoille.  [:-)]
Tänä kesänä olen pelastanut jo kaksi kissaa. Toisen loukutimme ja vietiin eläintalolle, josta omistajat kävivät noutamassa. Toinen oli päässyt karkuun naapuritalosta ja harhaili muutaman päivän pihalla. Omistajat kyselivät kissansa perään ja löysivätkin sen helposti kun kerroin missäpäin on liikkunut.
Kyllä niitä näyttää kummallisillakin tavoin karkuun pääsevän.
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #103 : 04.09.08 - klo:10:04 »

Tuli mieleen tuosta madotusasiasta, että onnistuisiko matokuuri nyt ruoan seassa kun kisu jo noinkin säännöllisesti tulee syömään? Jos sillä on kovin matoja, niin sillä voisi saada sen yleiskuntoa nousuun jo nyt.

Tuota madotusta en ole uskaltanut vielä hoidella, koska ensin pihalla liikkui myös siilejä ja kävivät samalla ruokinnalla. En tiedä kuinka matolääke sopii siilille. Sitten rupesin epäilemään, että sillä on pentuja enkä tiedä kuinka madotus sopii imettävälle.
Näyttää nyt siltä, että pentuja ei ole. Koetan madottaa sitä lähiaikoina.
 [:-)]
Kirjattu

Piipero

  • Seniori
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 479
  • Kissat jättävät tassunjälkensä sydämeesi
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #104 : 06.09.08 - klo:13:14 »


Mitä kuuluu Lahja-Katriinalle? [:-)]
Kirjattu
 

Sivu luotiin 0.057 sekunnissa. 18 kyselyä tietokannasta.