Pönttöfoorumi

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)  (Luettu 13146 kertaa)

ullu

  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1 913
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #105 : 06.09.08 - klo:14:21 »

En minäkään sitä matolääkettä uskaltaisi laittaa ruokaan, jos ruoan joutuisi jättämään ruokintapaikalle. Ajattelin jos sen saisi syötettyä silloin kun itse on paikalla. Voi tietty olla vaikeaa sekoitella mitään ruokaan siinä vaiheessa kun kisu varmasti on tulossa syömään.
Kirjattu
Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.

emo

  • Vieras
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #106 : 06.09.08 - klo:15:07 »

Ihanaa Hömis että pidät kisusta hyvää huolta. [:72]
Toivottavasti se vielä löytäisi hyvän kodinkin jostain.
Tai tokihan sillä voi olla sitä kaipaavat omistajatkin jossain,ehkä ne takut ovat syntyneet tämän karkumatkan aikana,omistajat eivät ehkä osaa oikeista paikoista kysellä sitä ym,ym

Meidän sisäkissa ulkoilee tosi valvotusti valjaissa tai piha-aitauksessaan,mutta silti päässyt muutamia kertoja karkuun.
Aina kuitenkin saatu samantien kiinni,viimeksi etsin sitä varm.20 min mutta löytyikin ihan läheltä.
Eli yritän sanoa että se käy niin silmänräpäyksessä kun kissa vetäisee itsensä valjaitten läpi tai pelästyy ja karkaa jalkojen välistä juuri kun olet saamassa sitä sisälle.
Ainakin meidän kissa,joka on löytökissa itsekkin niin ei paljoa aikaile jos on pienikin mahdollisuus päästä pihalla karkuun eikä se paljoa peräänsä katsele kun vapaus häämöttää niin lähellä.

Toivottavasti kisun asiat kuitenkin järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.
Kirjattu

Mesis

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 53 501
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #107 : 06.09.08 - klo:15:52 »

Tuli tuosta matolääkityksestä mieleeni tällainen seikka, että jos sitä antaa liian vähän, niin madot eivät kuole, vaan tulevat immuuniksi. Eikö tuossa ole se vaara, että kissa jättää ruokailun sikseen, ja saa lääkettä vähemmän kuin pitäisi.
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #108 : 06.09.08 - klo:17:37 »

Nyt olen taas huolissani, Lahja-Katriina ei tullut aamulla ruokinnalle eikä sitä näkynyt päivälläkään. Nyt lähden tarkistamaan ruokinnan - jos ruoka on syöty - ok. Mutta voihan olla, että sen on syönyt joku toinen kuin Lahja.

Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #109 : 06.09.08 - klo:18:16 »

Ihmeiden aika ei ole ohi! Kun menin katsomaan ruokintaa ja pari kertaa kutsuin Lahjaa, niin hän juoksi kiireesti paikalle. Otin syliin ja rapsuttelin, ei kovin kauaa viihdy sylissä, mutta sitäkin kauemmin puski jalkojani. Kiersi ja puski ja merkkasi kai omakseen. Kova hurina vaan kuului.
Sitten kävin hakemassa ruokaa . Kerma (hyla) maistuikin niin hyvin, että ruoka jäi vielä koskematta. Mutta sieltähän sitten saapi kun nälkä tulee.
Kauhea ajatus poksahti päähäni: että ei vain olisi raskaana??????????
Kirjattu

Sus

  • Vieras
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #110 : 06.09.08 - klo:18:24 »

Jos oiski raskaana, ni... siinäpä sitä... jos päätät itse Lahjan pitää, niin pian sulla onkin n. viisi-kuusi uutta kissaa. Sori, kun nyt alkoi vähä naurattaa... aapuuva. :-))

Onpas hän jo hyvin tottunut sinuun ja omakseen ottanut. Ehkä sinä et otakaan Lahjaa, vaan lahja ottaa sinut. [:-)]
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #111 : 06.09.08 - klo:18:44 »

Niinkin voipi olla, että Lahja ottaa omaksi mummikseen. (Äidiksi kun en enää voi tulla..... leikattukin kun olen... [:-DD]=)

Nimi hänelle tulee siitä, että hän on oikeasti Lahja. Ihmeiden antajan  Lahja. On lahja saada kokea jotain tällaista, että kulkurikissa tulee syliin kehräämään.
Kirjattu

kati

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 11 063
  • Ahmattitoukka Kymenlaakson perukoilta
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #112 : 06.09.08 - klo:19:13 »

Voi että tää on hellyttävää tarinaa. Kunpa Hömis on ottaisit tuon Lahjan omaksi rakkaaksesi! Ja voit olla äiti ihan hyvin, koska Lahjakin on Ihme!
Kirjattu
Syödä vai nukkua? Kas siinä pulma.

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #113 : 06.09.08 - klo:20:42 »

Lahja-Ihme-Katriina [:37]
Kirjattu

Liinu

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 639
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #114 : 06.09.08 - klo:22:13 »

Ei muuta kuin pennuille nimiä miettimään. [:-DD] [:-DD]
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #115 : 07.09.08 - klo:17:19 »

Lahja-Katriina on tänään näyttäytynyt myös Marfalle. Pelkästi aivan kuollakseen ensin, mutta sitten antoi tulla aika lähelle katsomaan. Hän on  kaunis!
Kirjattu

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #116 : 11.09.08 - klo:20:54 »

Kuvia Lahjasta on tulossa kunhan ehtii.

Tänään taas oli odottamasa pihalla kun menin viemään ruokaa. Puski ja kehräsi kovasti. Otin syliin ja koko ajan hän katseli olkani ylitse peläten muita ihmisiä.
Vaikea tapaus. Ei ole kukaan kaipaillut.

Ratkaisu on tehtävä aika pian. Ainakin minulle erittäin vaikea ratkaisu. Mieheni vannotti minua ennen poismenoaan, että "yhtään kissaa et sitten enää ota!" - pitäisiköhän uskoa. Mutta.
Lienen ehkä ainoa ihminen, johon Lahja luottaa. Jos otan hänet syliin, pakotan häkkiin ja vien eläintalolle - jätän sitten sinne.
 [:´((] [:´((]
Parempihan mikä tahansa ratkaisu kuin tuolla talon alla luuhaaminen. Mutta kun tässä taitaa nyt olla tunteet molemmin puolin kehissä....

Voi kunpa tietäisin mitä tehdä! Tähän on vaikea kenenkään luonnollisesti antaa ratkaisua, koska tässä todella on nyt tunteet mukana. Onko Lahjalla tunteita? Tiedä häntä, mutta ainakin luottamusta johonkin ihmiseen on aika runsaasti. Ja selvää pelkoa kaikkia toisia kohtaan. Petetäänkö luottamus ja luotetaan siihen, että se jossakin uudessa kodissa saadaan kohdalleen?
Aikamoisen itkuryöpyn on tuon ratkaisun ajatteleminen jo aiheuttanut. Onneksi edessä on loma ja aikaa miettiä, miten tekisi kaikkien kannalta parhaan ratkaisun.
Kirjattu

Jarmo

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 60 705
  • Säkylä ** älykäS
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #117 : 11.09.08 - klo:20:57 »

Luotetaan hyvään ratkaisuun on se sitten mikä ratkaisu tahansa, onneksi ei omalla kohdalla ole vastaavaa ongelmaa siinä olisi kyllä vaikeaa päättää mitä tekisi ja mitä ei mikä olisi oikein ja mikä ei

Peukkuja onnelliseen lopputulokseen [:5] [:5]
Kirjattu
    "Kissoja vihaavat ihmiset syntyvät seuraavassa elämässä hiiriksi."   (Faith Resnick)     

kati

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 11 063
  • Ahmattitoukka Kymenlaakson perukoilta
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #118 : 11.09.08 - klo:21:39 »

Tottakai Lahjalla on tunteita, kaikilla eläimillä on. Ja kannattaa viedä hoitoon lomasi ajaksi ja sen jälkeen voit miettiä, otatko omaksesi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka LahjaIhme oppisi johonkin muuhunkin ihmiseen luottamaan  [:-)]
Hei, ja etkös ottanut Reino Reppuhousunkin ja kaikki sujui hyvin  [:-)]
Jotenkin vaan tuntuu, että Lahjalla olisi sinun luonasi kaikkein paras olla.
Kirjattu
Syödä vai nukkua? Kas siinä pulma.

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Vs: Olen kokenut ihmeen (KulkijaKissasta tarinaa)
« Vastaus #119 : 11.09.08 - klo:21:50 »

Nii-in, kaikki kissani ovat jollain tavalla löytökissoja. Ja kaikkia on pitänyt sopeuttaa. Ja aina olen onnistunut. Nytkin juuri Arvo ja Reino vetivät hurjan ravin kylppäristä parvekkeelle, sitten Arvo näytti jäävän parvekkeele kytikseen, Reino veti spurtin makuuhuoneeseen, palasi sitten takaisin -----   odottelee nyt Arvon hyökkäystä parvekkeelta...
no tulihan se ....
Reino hiukka ihmettelee mutta sitten perässä makkariin........
mitä siellä tapahtuu.......... enpä vielä tiedä!
----------
Mutta onhan näyttöä siitä, että kyllä sopeudutaan! [:-)]
Kirjattu
 

Sivu luotiin 0.049 sekunnissa. 17 kyselyä tietokannasta.