No niin, tänään päätin sen tehdä, elikkä siis ottaa Lahjan kiinni. Eihän häntä tietystkään näkynyt aamulla kun ruokaa vein. Missä ihmeessä se välillä luuhailee? Kävi sitten aamupalalla jossain vaiheessa.
Jäin odottelemaan iltapäivää.
Sitten soitti naapuri ja kertoi, että se on tullut ruokailupaikalle. Menin katsomaan, mutta ei missään. Marfakin jo ennätti hätään ja noin tunnin verran odottelimme kunnes Lahja tuli pyytämään ruokaa.
Ei ole kuulkaas helppoa saada arkaa kissaa häkkiin! Yhdet nahkakäsineet on nyt entiset.
Mutta, kuulkaas!
Lahja-Katriina saatiin kuin saatiinkin häkkiin ja häkki vieläpä kiinni pitävästi. Ja niin hänet vietiin löytöeläintaloon. Sinne hän jai masutakkuineen - tänään onneksi oli lääkäripäivä siellä, joten voi olla, että hänen takkunsa on jo hoidettu ja muutenkin tutkittu.
Minulla on vietävän ikävä, mutta kuitenkin helpottunut olo. Olen taas yhden ainaisen huolenaiheen saanut hoidettua! Koko kesälomahan onkin jo pilalla - ehkä vielä viimeinen lomaviikko tuo jotain mukavaa tullessaan.
