Tämä homma on sekoittanut koko elämäni. Olen aivan lopussa - siis henkisesti. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavan ja hiukka ylikin. Mikään ei tunnu auttavan.
Jos olisi kamera tuolla ruokinnalla, niin siitä voisi edes nähdä, kuka siellä yöllä käy.
Vein aamullakin kermaviiliä, mutta ei siihen juuri ole päivällä koskettu. Kaikki kiinteä ruoka oli hävinnyt, mutta siitä huolehtivat isot linnut.
Vein taas illan suussa kermaviiliä, kananmunan keltuaista ja siihen sekoitettua apteekista ostettua nutri-plussaa. Sen pitäisi antaa energiaa ja vitamiineja.
Talon alta kissaa ei pysty saamaan kiinni kukaan ihminen. Siellä pystyy paikoin kaiketi kävelemään aika suorassa, mutta suuressa osassa joutuu konttaamaan ja osassa ei ihminen pysty liikkumaan lainkaan. Tämän takia en voi tilata kaivuria puhdistamaan talon alustaa. Kyseessä ei siis ole omakotitalo vaan aika iso kerrostalo.
Jos kissa on kuollut talon alle, niin se on sitten kuollut talon alle. Minulla ei ole mitään keinoa tai mahdollisuutta sitä estää.
Jos nyt laitan supiloukun tuonne pihalle: se ei ehkä mene sinne missään nimessä. Ja jos se menee, se joutuu olemaan siellä ehkä tuntikausia yksin pimeässä yössä. Loukkua ei voi laittaa talon alle, koska sinne mennään pienen luukun kautta . Minä esim. en mahtuisi koko luukusta talon alle menemään.
Ja jos laitan ruokaa vain loukkuun, se kuolee nälkään, koska ei uskalla mennä loukkuun. Jos laitan ruokaa sekä loukkuun että ulkopuolelle, se syö tietysti ulkopuolelta eikä mene loukkuun.
Minä en voi valvoa koko yötä pihalla vahtimassa. Sitä on vahdittu kolmena yönä ulkona pihalla, mutta loukkuun se ei ole mennyt.
Pelkään pahoin, että se on jotenkin vajaa - sillä ei ole kaikkia asiat ihan kunnossa. Luonto valitsee ja tekee tehtävänsä. Jos se saataisiin nyt nopeasti kiinni ja hoitoon, voisi se ehkä pelastua elämälle. Mutta Luonnon lakien mukaan sen kohtalo on todennäköisesti sinetöity.
Jos en olisi onnistunut pelastamaan emoa ja neljää muuta poikasta, olisi toistenkin kohtalo ollut aika rankka. Emoa myöten. Kuinka kissapoikue selviäisi talon alla ilman ihmisten apua ja talven ollessa tulossa?
Minulla on niin paha olla tämän asian takia, että en jaksaisi tätä enää kauheasti selitellä. Kaikkeni olen yrittänyt tehdä. Ja tulen vielä yrittämäänkin niin kauan kuin vaan voin kuvitella, että olisi toivoa.
Olen kuitenkin pelastanut emon, kolme pentua . Orpopentu ja yksi näistä pentueen viidestä on pelastettu muulla tavalla. Olen onnellinen, mutta en koskaan anna itselleni anteeksi tätä viimeistä mohikaania.
Tänään hain sitten Pikku-Piun kotiin. Elikkä hain hänen uurnansa tänne - tuossa he nyt ovat: Sulo, Riesa ja Pikku-Piu. Kaikki kolme, omissa uurnissaan - jälleen kotona.