Tässä Rouva Hömötiaisen kissan tapauksessakin saattaisi toisesta kissasta olla apua kiinnisaamisessa eikä sen kissan tarvitse välttämättä olla "sukua". Toteutus ei välttämättä ole kuitenkaan helppoa ellei sitten esimerkiksi Arvo lähde koittamaan lajitoverin kesytystä ![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
Arvo ei lähde houkutuskissaksi. Olin hänen kanssaan tänäänkin ulkona, mutta ei hän edes haistellut esim. noita ruokintapaikkoja. Kyllä jostakin paikoista näytti selvästi hajua ottavan ja oli todella kiinnostunut, joku siellä oli kulkenut. Mutta ei sen kummempaa. Siitä ei ole mitään apua. Kissa on yksittäistaistelija, ei laumaeläin. Ja minä olen aina mukana, kun Arvo ulkoilee. Sitä en päästä vapaana liikkumaan metriäkään! Ei kissanpentu lähesty meitä, koska mukana on ihminen.
Ei välttämättä ole lainkaan niin, että tuo pentu olisi edes Lahjan pentu. Lahja ei enää pentua omakseen tunnistaisi - aikaa on mennyt liian paljon ja hänellä on jo "oma" pentu. En usko, että myöskään toisia sisaruksia tuo Sissi enää tunnistaisi. Jos ne naukuisivat tuolla ulkona loukussa, voisi pelko olla vielä suurempi.
************************************************************
Luulenpa, että tämä virsi on nyt loppuun veisattu ja itkut itketty. Päivällä kermaviiliastialla oli käyty, mutta jäljet näyttivät enemmänkin lintujen tai oravan jäljiltä. Ei kissan.
Ei pikkuinen kissanpoikanen voi selvitä näin kauan ilman säännöllistä ruokintaa. Ei pelkkä yöruokinta sitä enää voi pelastaa. Ei sille kelvannut oikea ruoka, silakoitakin yritettiin, ei ottanut. Jotain vikaa siinä on ollut.
***************************************************************
Vein sinne vielä ruokaa, mutta enhän voi tietää, kuka sen yöllä syö. Jos seutukunnan kulkukissat oppivat säännöllisen ruokintapaikan, on menestys taattu. Ja kohta täällä on taas vilisemällä kulkukissoja.
******************************************************************
Tämä tarina on saanut loppunsa, olkoon se hyvä tai huono. Kukin miettii mielessään.
Olen kiitollinen että sain niin paljon myötäelämistä ja kannustusta. Olette olleet ihmeellisiä ja olen kiitollinen kaikesta.
En pystynyt parempaan. En anna itselleni anteeksi.
Mutta summa summarum: ainakin neljä kissanpoikasta on pelastettu elämälle, emokissa ja orpokissa myös. Eikös se ole suuri saavutus!
*****************************************************************
Kiitokset siis teille kaikille: olen purkanut omaa pahaaoloani täällä. Minulla oli vaan niin paha olla. On ollut suurenmoista, että olen saanut täällä kertoilla ja saada myötäelämistä. Yksin on niin vaikea kaikkea kestää. Kiitos!
*****************************************************************
Nyt siis ajattelemme näin: ainakin neljä kissanpentua, emo ja yksi orpokissa (varmaan kuolemaan tuomittu) on pelastettu!
Itse olen tehnyt mitättömän vähän - kiitokset kuuluvat niille vapaaehtoisille, jotka tässä olivat aivan käytännän apuna ja muutenkin tukemassa!
*******************************************************************
Toivon, että voin käydä katsomassa niitä Lahjan kolmea pentua, jotka loukutettiin. Jospa saan niistä kuvia ja laitan ne sitten kaikkien nähtäville.
Ja jos sitten vielä Lahja tulee joskus meille..... omaksi perheenjäseneksi......
*********************************************************
Olen itse ylläpitänyt ja lietsonut tätä ketjua. Mutta kun oli niin paha olla. Ymmärrän toki, että jokainen halusi tehdä kaikkensa ja auttaa ja antaa neuvoja ja myötäelää. Mutta ... joskus tulee eteen se totuus, että kaikki on tehty ja sillä siisti.
Nämä vapaaehtoisetkin olivat mukana, yksi heistä päivysti ja valvoi kolme yötä, loukkuja tuotiin ja loukutetut pennut saivat turvan. Jopa tuota työmaan aikataulua siirrettiin näiden pentujen takia.
Itse lintsasin yhden päivän töistä ja kävin selittämässä sen esimiehelle, joka onneksi ymmärsi hyvin tilanteeni.
***************************************************************
