Taitaa tuo vauvakuume valvottaa ensi yönä.
Juttelin siellä vauvakisujen hoitokodissa näistä tunnoista ja totesin, että olen liian vanha ottamaan pientä pentua. Mutta siellä minulle tarjottiin apua siihenkin ongelmaan. Heitä vapaaehtoisia auttajia on olemassa ja jos minulle kävisi huonosti, olisi turvaverkko heti paikalla. Kyllä tuntui mahtavalta!
Ja onhan se totta, että eihän kukaan voi tietää, mitä elämässä tapahtuu - ikään katsomatta.
Voi kun en saa sitä Toivoa mielestäni! Ja näihin poikasiinhan minulla on aivan erityinen side - ja tällä tavalla otettuun kissaan tulee ja jää se rakkausside, joka kantaa läpi koko elämän. Näitä ei ole rahalla ostettu ja kaupan hyllystä haettu.
Näillä kaikilla on jonkinlainen tarina jo ennen kuin ne ovat tulleet minulle. Ja se tarina jotenkin tekee sen pysyvän ja kestävän siteen, joka antaa sisällön sille rakkaudelle. Sitä vaan rakastaa sen takia, että se on tullut sillä ja sillä tavalla minulle. Sillä on historia jo ennen kuin se tulee tähäh uuteen kotiin. Meillä on jo yhteinen "menneisyys". Me kuulumme yhteen..