Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Rouva Hömötiainen]

Otin äsken Pikku-Toivon syliini ja kerroin, että rakastan häntä yli kaiken tässä maailmassa ( no niin, tietysti siis Arvon ja Reinon ohella).

Pikku-Toivo katsoi minua hiukan mietteissään ja kysyi: "Mummi, riittääkö rakkaus? Eikö tarvita mitään muuta, jos rakastaa?"

Mitähän mahtaa pikkuinen sydämessään nyt pohtia, ajattelin ja mietin, miten tuohon vastaisin.

Sitten kerroin hänelle, että Rakkaus on niin suuri sana ja suuri voima, että se pitää sisällään ihan kaiken, kaiken mitä tarvitaan.
Rakkaus on jokapäiväistä huolehtimista, jokapäiväinen  ruoka, puhdas pipa-astia, tarvittavat lääkärissäkäynnit, harjaamiset, hellittelyt, torumiset, tissuttelut peiton alla....
Rakkaus on kaikki!

Pikku-Toivo painautui rintaani vasten, katsoi silmiini ja huokasi: "Niin mummi, sittenhän minulla on kaikki - Rakkaus riittää!"

------------
Pikku-Toivo ja enot toivottelevat kaikille oikein kaunista Joulua! Kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet seurailla KulkijaKissan elämää ja nyt sitten hänen pikkuisen Toivonsa vaiheita.
Lisää tarinoita tulee kyllä

[Rouva Hömötiainen]

Ja tämä piti vielä laittaa mukaan.
Pikku-Toivo on kuullut enoiltaan, että kohta tulee Joulupukki. Tässä hän odottelee jo innokkaasti, että mistähänpäin se pukki mahtaa tulla

[Jarmo]

  odotetaan jatkoa - ja kirjaa yläpönttölän kissoista

ja pukki tuo omat pienet kuuset jokaiselle kolmikosta

[Mesis]

Pikku-Toivo on jo kovasti kasvanut. Hän on aika iso poika jo.
Hömis omaa niin ihanan kertomisen taidon, että tippa tulee silmään, kun niitä lukee. Niin kuin nytkin tuo rakkaustarina 

[iipa]

Toivostahan on tullut jo pitkä poika, taitaa olla tyypillinen hontelo nuorukainen. Kovasti tuntuu Toivo pukkia oottavan, mitähän Toivon paketissa on?

[Rouva Hömötiainen]

Toivon ja enojen paketissa on (ei kerrota vielä pojille)
katkarapuja!
Ja Toivolle on sitä omaa maitoa, jota annetaan lääkeruiskusta mummin sylissä

[Jarmo]

Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle

[Rouva Hömötiainen]

Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle

Kuules Jarmo! Ensi jouluna sulla on sitten kolme kuusta, joiden latvaan tulevat kiipeilemään -
kolme 
Saat ensi jouluksi oikein tuhdin joulupaketin!

[Jarmo]

Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle

Kuules Jarmo! Ensi jouluna sulla on sitten kolme kuusta, joiden latvaan tulevat kiipeilemään -
kolme 
Saat ensi jouluksi oikein tuhdin joulupaketin!

Kyllä kuuset hommataan jos kolmikko tulee vieraaksi - tämä muistetaan

[Rouva Hömötiainen]

Pojat olivat niin malttamattomia, että eivät ennättäneet pukkia odotella.
Saivat katkarapunsa, joita syö tietysti eniten Reino. Arvo ei juuri välitä, Pikku-Toivo kyllä maistelee elämänsä ensimmäisiä katkarapuja. Mutta Toivo tykkää enemmän suklaasta ja halvasta!

[Välskäri]

Kaapo on kade, tuleekos sellanen lepäilytaso myös koska häne ei kiipeile. Meinaten joa hänkin hoitoon...

[Jarmo]

Neljäs kuusi tai lepäilytaso tulee varmasti jos Kaapokin tulee mukana ensi Jouluksi 

[Rouva Hömötiainen]

Jarmo hei! Tuo neljäs kuusi kuuluu sinun hankintalistalle!
Me nimittäin muistamme lupauksesi ja siis:
ensi jouluna tulemme koko sakki kissojen kanssa luoksesi viettämään joulua!!!

[Jarmo]

Jarmo hei! Tuo neljäs kuusi kuuluu sinun hankintalistalle!
Me nimittäin muistamme lupauksesi ja siis:
ensi jouluna tulemme koko sakki kissojen kanssa luoksesi viettämään joulua!!!

Tervetuloa ja Kinkku mukaan 

[Rouva Hömötiainen]

Heräsin yöllä siihen, että joku kurnutti vaativasti tyynyni vierellä. Ei tarvinnut silmiä avata kun arvasin, Pikku-Toivohan se siinä. Haluaa päästä peiton alle lutkuttamaan.

Nostin peittoa ja sanoin Toivolle: siitä vaan, alas tulla!

Pikku-Toivo istui ja katseli tarkkaan arvioiden, mihin nyt kyntensä iskisi. Pää kallellaan se katseli hengityksen tahdissa nousevaa ja laskevaa mahaa. Pää kallistui puolelta toiselle - ei tuo on liian korkea vuori kiivettäväksi. Ei käy.

Sitten se kiinnitti huomionsa tisuliin. Pieni käpälä ojentui, se kosketti, sitten se haisteli. Ei - vanha rusina, ei tuosta saa mitään irti.

Mutta tuossa, käsivarsi, sopivasti siinä lakanan päällä, pehmeätä höllyväistä. Siihen!
Se tuli peiton alle, iski ensin kyntensä käsivarteeni, leipoi muutaman kerran ikäänkuin saadakseen maidon herumaan. Sitten se iski siihen hampaansa, se puri ja kiskoi, venytteli sitä kuin purukumia. Ja niin alkoi onnellinen lutkutus ja kehräys koveni kovenemistaan. Nyt oli Pikku-Toivo onnellinen.

"Tuosta tulee kyllä aikamoinen mustelma käsivarteen." ajattelin - mutta - onneksi -  se ei lutkuta kaulaa!!!

Sitten hiipi mieleeni "kauhukuva" kymmenen vuoden ja kymmenen toivokilon kuluttua. Siinä se isona, isona kollina makaa ja lutkuttaa käsivarttani!

No, siihenkin keksin onneksi helpotuksen: Pikku-Toivolla on monta kummitätiä - Pikku-Toivo saa lähteä aina silloin tällöin kummitätiensa luokse "kylään"!