Heippa ja kalsaa, aurinkoista elokuun perrjantaita!
Omenat ovat tuulten mukana tippumassa puista, ja niitä kyllä riittää. Nytkin taas yksi avantin etukauhallinen menossa kompostiin tuonne kauemmaksi. Kuka muuten tarttis ominia?
Hunajamelonit ovat myös kypsyneet. Ovatpa tosi makeita ja mehukkaita. Kyllä kypsyminen kasvihuoneessa antaa aivan erilaisen tuloksen kuin maahantuojien varastotiloissa! Tuttavaperheen marsulla on myös hyvät päivät, se saa myrkyttömät hunajamelonien kuoret.
Kukkaset ovat jo melkein kukkineet, vielä muutamia kukassa, syysleimuja, auringonhattuja ja nauhuksia ja sitten yhtä sellaista toista punaista.
Samettiruusutkin vielä jaksavat kukkaan ehtiä, päivänkakkarat ja annansilmätkin loistavat vielä.
Heinät ovat söpöjä, varsinkin höyhenheinä, josta tulikin odottamaamme suurempaa pehmoista, kevyesti tuulessa huojuvaa höyhenen keveätä röyhyä. Vielä tiikerinliljatkin ovat keltaisenaan.
Iltapalana kierroksellani muutama mansikkakin suuhun löytyy, vadelmia ja karviaisia ja tieteskii omenia ja kriikunoitakin jo.
Perunat odottelevat jo mullan alla pääsyään kellaririloihin, ovat muuten kivan kokoisia ja puhtoisia.
Uusi, tosi kookas pasuunakukkakin on jo tottunutt uuteen kasvuympäristöönsä, aikaisemmassa kodissaan se voi hieman huonosti, mutta nyt jo petraa päivä päivältä.
Hyvää syyspäivää kaikillen!
Ruska-aikakin jo odottelee matkaajiaan, miltäs mese siellä näyttää?