Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan
onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen
perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, Herra
Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen
pitäisi olla täällä pian".
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja
soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä,"
rouva Virtanen keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut
lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa
peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi
punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä
yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari
kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa,
siellä voi todella levittäytyä"
"Kylpyammeessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Virtanen,
"No ei ihmekään ettei Maurilla ja minulla ole onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos
yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai
seitsemästä kulmasta, niin uskon, että tulos miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Virtanen.
"Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada
työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä
minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Virtanen myönteli. Valokuvaaja avasi
salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.
"Tämä tehtiin linja-autossa Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän
äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja
ojensi rouva Virtaselle kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet
Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä
parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Virtanen kysyi silmät täynnä
ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi
koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää
ja aloin räiskiä nopeammin Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella
vehjettäni niin laukaisin loputkin."
Rouva Virtanen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella
alkoivat purra...öö.... vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain
kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on liian painava
pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän
pyörtyi."