Mielenkiintoinen aihe. Lopetin 20 vuotta sitten. Minulla se meni silleen, että eräs ystävä kertoi lopettaneensa ja hän oli tehnyt sen hypnoosin avulla.
Minä makustelin tuota asiaa noin kaksi vuotta. Kyselin häneltä ja mietin päivittäin mielessäni, olenko valmis ja mitä olen tekemässä. Listasin asioita mielessäni, mistä luovun, mitä tilalle, mitä menetän, mitä saavutan....
Poltin silloin noin 2 askia päivässä. Mentholsavukkeita, mutta aivan samaa kakkaa sekin.
Sitten tuli sellainen hetki, että töihin ajaessani minun oli auto pysäytettävä tien varteen, kun tuli niin kauhea yskänkohtaus, että en nähnyt enää eteeni.
Silloin kyllästyin ja päätin, että NYT!
Tilasin ajan hypnotisoijalta, menin ja kun sieltä ulos tulin, olin päättänyt lopettaa ja lopetin. Lopetin lopullisesti. En edes koskaan haaveillutkaan olevani vain lakossa, vaan olin päättänyt lopettaa ja sen teinkin.
Mieheni lupasi silloin, että jos minä pystyn, niin kyllä hänkin. Hän lopetti muutama vuosi sen jälkeen. Hän lopetti kuin seinään, sisullaan. Kumpikaan emme koskaan sen jälkeen polttaneet.
Minulla se ainakin oli aivan selvästi korvienvälihommaa. Kesti tosiaan noin pari vuotta kun tein työtä päivittäin itseni kanssa ja pohdin asiaa. Mutta kannatti!
Lisäkiloja on tullut sen jälkeen, mutta olisi niitä tullut muutenkin. Kun nyt vaan olen sitä tyyppiä. Ja kuitenkin jo 60 täysin tervettä vuotta takana. Ei ole paljon valittamista - näilläkään elintavoilla!