Punarinta Erithacus rubecula
Nimi kuvaa punarinnan ulkonäköä hyvin. Punarinta on pieni varpusen kokoinen rastaslintu, jonka kurkku ja rinta oranssinpunaiset, selkä harmaanruskea, vatsa vaaleanharmaa. Koiraan ja naaraan väreissä ei ole eroja.
Olemus on pallomainen ja ohutkoipinen ja suurisilmäinen. Lentää hieman hyppivästi. Päivisin hiippailee tiheikössä maanrajassa. Valpas, mutta peloton. Jos ihminen pysyy paikallaan, lintu hyppii kohta pirteänä kohti siivet hieman riipuksissa ja pyrstö koholla, pyrähtää tähystelemään uteliaana kivelle tai oksalle, niksauttaa pienen kumarruksen ja puikahtaa piiloon!
Punarinta aloittaa laulunsa aikaisin keväällä aamulla varhain ja on äänessä myös kevätilloin. Laulu on hyvin korkeaa ja kireän haurasta, visertävää lavertelua, joka katoaa välillä kuuluvista linnun käännellessä päätään alati valppaana hätistellääkseen muut koiraat reviiriltään pois. Punarintakoiras laulaa useinmiten hyvin näkösällä puun latvassa tai oksalla. Tunnusomainen ääni on myös punarinnan varoitusääni, joka muistuttaa mekaanisen leikkikalun vetämistä: "tik-tik-tik-ik-ik..." Loppukesällä varsinkin varoitusääni paljastaa nuoret, täplikäsrintaiset punarinnat helposti.
Punarinnan lempiruokaa on hyönteiset, hämähäkit, toukat, madot, marjat ja hedelmät.
Punarinta on äärimmäisen yleinen, tunturialueita lukuun ottamatta. Muuttolintu, joka varsinkin eteläisemmässä Suomea jää leutoina talvina talvehtimaankin. Punarinnat muuttaa Länsi- ja Etelä-Eurooppaan elokuun lopun- marraskuun puolenvälin aikoihin ja palaavat taas maaliskuun lopulla, toukokuun puoleenväliin mennessä.
Punarinnan pesä on maassa, kivenkolossa, juurakon alla tai luonnonkolossa tiheän kasvillisuuden seassa. Munii 4-6 munaa touko-kesäkuussa. Etelä-Suomessa kaksikin pesyettä.
Kuvat Pasi, teksti Parus Major