Mulle kuuluu oikein hyvää, olen nyt tosi tyytyväinen elämääni.
Nyt ei naapurit terrorisoi enää, täällä saa elää omassa rauhassaan.
Ihmiset ovat täällä suunnalla paljon stressittömämpiä ja ottavat kontaktia
ystävällisemmin. Täällä on vielä niin paljon koskematonta luontoa,
että ihmiset liikkuvat luonnonhelmassa paljon enemmän. Sen huomaa
noista hoitolapsistakin, heillä on paljon tietoa eläimistä ja kasveista
ja ovat tottuneet vanhempiensa kanssa liikkumaan metsissä.
Ei tarvinut kun 10 km siirtyä kauemmaksi.
Täällä en ole nähnyt mitään metelöiviä ja agressiivisia jengejäkään,
nuoriso kokoontuu kyllä, mutta sopuisasti.
Naapurit ovat auttaneet minua paljon, esim aidan ja portin rakentamisessa
ja kaasugrillin kokoomisessa, tulevat ilman pyytämistä tarjoamaan apua.
Tunnen muuttaneeni paratiisiin
Se mikä on ollut elämäni parhain juttu, on, että sain oman huoneen ja SÄNGYN.
Nuikuin avioeron jälkeen sohvalla 14 vuotta, tosin oli ihan hyvä nukkua kyllä,
mutta olohuoneessa, kaikki äänet kuuluivat hyvin ja uni oli levotonta.
Omat lapset kun tarvitsivat jo kumpikin oman huoneen, kun tulivat teineiksi.
Nyt mulla on oma huone ja SÄNKY, jossa nukun kun tukki ja olen paljon pirteämpi
aamulla.
Roope ja Stella pääsevät hyvin liikkumaan työharjoittelussa ja lukiossa.
Jopa lehtien haravointi pihalla on niiin ihanaa. Ulkona tulee oltua paljon ja
koiratkin nauttivat omasta pihasta.
Kyllä tämä siirto kannatti.
Toivottavasti teille kaikillekkin kuuluu hyvää.
