Pähkinähakki
Nucifraga caryocatactesPähkinähakki on tummanruskea ja tiheän valkopilkullinen, mustia siipiä ja yksivärisen tummanruskeaa päänlakea lukuunottamatta. Närhenkokoinen varislintu, jota ei oikein voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Sukupuolet saman näköiset.
Nokka on pitkä ja voimakas, pyrstö lyhyt ja leveälti valkokärkinen. Ylä-ja alaperä hohtavat lennossa puhtaanvalkoisena.
Siivet ovat leveät, lyhyet ja pyöreäpäiset.
Lentää suoraviivaisesti, lepattavin siiveniskuin. Kaukaa lentotapa voi muistuttaa närheä, mutta lyhyt pyrstö ja pään ja nokan työntyminen pitkälle siiventaipeen eteen, tekee lentokuvasta selvästi takapainoisen.
Elintavoiltaan lintu on melko hiljainen, luottavainen ja valpas. Varsinkin kesällä ja keväällä, se viettää hyvin piilottelevaa elämää metsässä, loppukesällä poikueet rääkyvät pähkinälehtojen tuntumassa. Pähkinähakin voi nähdä tähystelemässä korkealla kuusen tai sembramännyn latvassa. Loikkii terhakkaasti maassa tonkimassa käpyjä tai pähkinöitä.
Syksyisin varastoi pähkinöitä talvea ja poikasten ruokintaakin varten maahan.Se myös löytää piilottamansa siemenet hämmästyttävän hyvin jopa paksun hangen alta.
Usein ääni paljastaa pähkinähakin. Sen tavallisin ääni on kova, rullaava raakuna "krrrrrrrrrrrr, joka on selvästi korkempi ja kuuluvampi kuin närhen. Lintu toistaa tätä muutaman kerran peräkkäin.
Lisäksi sillä on muita karkeita ja rääkkyviä ääniä.Toisinaan myös kuultavissa hiljainen, naakkamainen yhteysääni ja myös harvoin kuultavaa laulua, jossa toistuu vuorotellen kitisevät karkeat, käheät ja visertävät osiot vähän samaan tapaan kuin harakalla.
Aikainen pesijä. Pesä lähes yksinomaan paikoissa, joissa on kuusia sopiviksi pesäpaikoiksi sekä lähettyvillä runsaasti pähkinäpensaita ja sembramäntyjä talvisten ruokavarastojen keräämistä varten.Kesällä kaikkiruokainen; pähkinät,kuuset siemenet ja pikkueläimet.
Pesä on hatarahko risupesä. Munia 3-4. Emot hautovat 17-19 vrk ja ruokkivat poikasia pesässä 60-90 vrk. Perhe pysyy yhdessä koko talven.
Linnut ovat sukukypsiä 2 vuotiaana.
Pähkinähakin läntinen, paksunokkaisempi alalaji
caryocatactes pesii melko harvalukuisena Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa tiheissä, reheväkasvuisissa, kuusivaltaisissa metsissä pähkinäpensaslehtojen liepeillä, erittäin harvinainen pesijä sisämaassa. Se on arempi kuin itäisempi laji.
Itäistä alalajia
macrorhynchos vaeltaa usein Suomeen idästä, Uralin takaa siperiansembramännyn siemenkadon ajamina.
Vaellusten jäljiltä muutamia pareja aina jää pesimään eteläiseen Suomeen sembramäntyjen läheisyyteen puistoihin ja vastaaviin.
Rotujen erottaminen vaikeaa, ainoastaan ääriyksilöt voidaan erottaa nokan perusteella. Vaeltavien lintujen ravintona on sembran- ja kuusen siemenet.
Pähkinähakkikanta on runsastunut, joskin lintu on melko harvinainen. Pesivä kanta on n.2000-3000 paria. Pähkinähakki on paikkalintu, nuoret voivat kierrellä 10-50 km syksyisin.
Hyvinä vaellusvuosina syksyisin Suomeen voi saapua lisäksi, jopa 10 000-20 000 yksilöä. Syksyisin pähkinähakkia näkeekin parhaiten.
Kuvat: Mali
Teksti: Parus Major