Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Runoja - aforismeja - ajatelmia...

Tiedän, että täänkaltanen ketju on ollut joskus ennenkin, mutta aihe on ikuinen...

[Sus]

Mul oli mieles tää, varsinki pöntönki viimosten pikku kärhämien jälkeen.


"Oi, onnellinen joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
ja yksi jos murtuisi, muut tukena ois."

- Eino Leino

[telkkinen]

Laitanpa tähän yhden suosikeistani..

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

 Tommy Tabermann

[Jarmo]

Lapin kesä - Eino Leino

[Jaska]

Lauri Viitaa, iloista ja surullista:

Siisti täytyy aina olla,
tuumi kissa hietikolla.
Raapi päälle tarpeenteon
pienen sievän hiekkakeon.

************************

Reppu naulassa, oven pielessä
siinä linnun pesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut,
kesä jatkuu, kesä.
( Presidentti Kekkosen mieliruno )

[Lisa]

Tää ei ehkä oo lempirunoni, mutta äärettömän rauhoittava runo ja tykkään tästä, vaikka se ehkä synkisteleekin hieman....
Aleksis Kivi: Sydämeni laulu

Tuonen lehto öinen lehto,
siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan

Siell' on lapsen lysti olla,
tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa

Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen

Ompa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella
kuunnella kehrääjälintuu

Tuonen viita, rauhan viita
Kaukana on vaino, riita
Kaukana kavala maailma


(Tykkään tosta "kaukana kavala maailma" )

[Punarinta(Pettirosso)]

Tästä olen aina tykännyt 

Kuva

Mun huonehessani seinäll´on                   

Yks kuva halpa ja koruton,
Se siinä ollut on monta vuotta,
Ja aina ihailen ma tuota.

En tiedä,mi siinä viehättää,
Lumenko peittämä harmaa pää,
Vai surun uurtamat vaot nuoko,
Vai silmän lempeä tuike tuoko.

En tiedä;mutta niin lämmin on
Sen läheisyys kuni auringon,
ja onpa kuin hänen katsannastaan
Heloittais taivahan rauha vastaan.

Ma tuntikausia ihaillen
Kuvoa tuot´yhä katselen,
Ei sulho kultoaan punastuvaa
Niin tyystin katsoa kuin minä kuvaa.

Ja kun ma katson,niin vähittäin
Herääpi muistoja mielessäin
Niin armahaita,niin ihanoita
Ja kaivatessani katkeroita.

Ma poies mennehen polvekseen
Näen lapsuusmaailman riemuineen,
Näen kynttilöitä ja joulupuita
Ja ystävyksiä hymysuita.

Ja onpa kuin kuva elon sais
Ja mua hellästi katsahtais,
Ja onpa kuin hänen katsannastaan
Helottais taivahan rauha vastaan.

Ja sen vuoksi niin lämmin on
Sen läheisyys kuni auringon.
Mut ken se ompi se armahainen?
Mun oma äitini  on se vainen.

(Paavo Cajander )
Kaikuja Hämeestä,1878

[Anniina]

Risto Rasan luontoaiheiset runot ovat lähellä sydäntäni,
tämä erityisesti 

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö siellä olit?

[Vilukko]

Tämä on vähän surullinen, mutta tykkään kuten muistakin Uuno Kailaan runoista:

TALO

Nous taloni yhdessä yössä -
kenen toimesta, Herra ties.
- Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? -


On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.


Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

[Minni]

http://www.almamaria.vuodatus.net/page/Runonurkka

  

[Lisa]

Ei lempiruno, mutta muistan tämän aina. Jouduin esittämään tämän pikkulikkana luokan edessä ja se menee näin:

" AnniTanni Talleroinen
  tuli ulos, oven sulki.
  Anni Tanni Talleroinen
  pihanurmen yli kulki.
  Anni Tanni Talleroinen,
  meni kellariin ja otti voita,
  maitoa ja perunoita, pikku kipposiin."

 

[Vilukko]

Anni tanni talleroinen oli punaposki pulleroinen 

[Lisa]

Ai, niin olikin!

Anni Tanni Talleroinen, punaposki pulleroinen! (suloinen!)

[Kaarin]

Eino Leinon, Hymyilevä Apollo, on mulle runoista rakkain.

[mammamia]

Olen aina rakastanut Lauri Pohjanpään eläinrunoja.

Tämä on mielestäni kaunein (rakkain)


HAUTAJAISET

Oli kaste viel yli kukkien,
kun kuoli päiväperhonen,
joka lensi tuokion vain, niin...niin...
Ja aamulla se haudattiin.

Koko ihanan päivän se elänyt ois,
jo aamulla piti sen pois...

On murhe saleissa ruohiston
surutaloon ystävät tulleet on

Ja ne katsovat pientä vainajaa
ja sen siipien kultaa koskettaa
ne hiljaa, hellävaroin
ja kuiskii äänin aroin
päät nyökkyen, silmin kostehin:
"Miten kaunis vieläkin!"

Surussaatto lähtee verkalleen
läpi heinien, metsän, matkalleen.

Vaikk aurinko juuri koittaa
niin murheinen on taivas, maa
sinikellot hiljaa humajaa
surumarssia sirkat soittaa.

Tien varsilla vaiti on naapurit.
Kaikk kasteen kirkkaat timantit
kukat koruiksi arkulle antaa.
Sitä muurahaiset kantaa.
Havuneuloin peitetty on tie,
joka vainajan viitaan vie.

Kas, pappi, surupehonen,
jo vartoo ja vaihtaa jalkaa,
ja kuoro leppäkerttujen
veräjällä virren alkaa.
Se aamunsuuhun väräjää;

joku saattojoukosta nyyhkyttää.
Ja heinät murhein huhuu...
Sh..hiljaa! Pappi puhuu -
Kaikk katsoo ääneti hautahan...
Ja turilaan, haudankaivajan,
- joka karski ja paljon nähnyt on -
käsi pyyhkii selkäpuolla
pois salaa kyynelkarpalon:
"On kovaa niin aamulla kuolla!"