Flavius Belisarios, latinalaisittain Belisarius (n. 505–565), oli Bysantin kuuluisimpia sotapäälliköitä.
Belisarios syntyi Illyriassa ja aloitti sotilasuransa keisarin henkivartiokaartissa.
Belisarios johti armeijaa, jonka Justinianus I lähetti persialaisia vastaan Armeniaan vuonna 527. Seuraavana vuonna sotaretki epäonnistui ja Belisarios sai siirron Mesopotamiaan. Kesäkuussa 530 hän tuhosi persialaisen armeijan Daran taistelussa. Vuotta myöhemmin Callinicumin taistelu päättyi tasapeliin, jonka seurauksena Bysantti ja Persia allekirjoittivat 50 vuoden rauhansopimuksen.
Vuonna 532 Belisarios ja hänen tuleva kilpailijansa, eunukkisotapäällikkö Narses, kukistivat Nika-mellakoita Konstantinopolissa ja surmasivat mahdollisesti jopa 30 000 kansalaista. Tästä hyvästä Belisarios sai johtaa armeijaa jonka Justinianus lähetti Pohjois-Afrikkaan 533 sotimaan vandaaleja vastaan.
Vandaalien laivasto oli Sardiniassa taistelemassa kapinoitsijoita vastaan, joten Belisarios sai rauhassa joukkonsa maihin Tunisiassa. Hän kohtasi vandaalien kuninkaan Gelimerin Dekimonin taistelussa. Belisarios voitti ja valloitti Karthagon. Belisarios löi vielä kerran Gelimerin Karthagon lähettyvillä Trikamaronin taistelussa ja valtasi vandaalien toiseksi suurimman kaupungin Hippo Rigiusin. Gelimer antautui Belisariokselle joka palasi Konstantinopoliin voittajana ja sai triumfin.
Justinianus julisti sodan ostrogooteille ja lähetti Belisarioksen sotimaan heitä vastaan Italiaan. Belisarios nousi maihin Sisiliaan 535 ja siirtyi Italian mantereelle seuraavaa vuonna. Napoli vallattiin 536 ja Rooma 9. joulukuuta samana vuonna. Witigisin johtamat gootit olivat kuitenkin vielä voimissaan ja Rooma kesti heidän pitkän piirityksensä, jonka aikana Belisarios syrjäytti paavi Sylvesterin petturuudesta. Gootit vetäytyivät kun Bysantti oli vallannut Ariminumin (Rimini) ja Narses uhkasi Ravennaa.
Ravenna antautui toukokuussa 540. Justinianus ehdotti nyt gooteille rauhaa ja olisi antanut heidän säilyttää oman valtakuntansa Pohjois-Italiassa, mutta Belisarios vastusti tätä ehdotusta. Gootit olisivat tässä myöntäneet Belisarioksen Länsi-Rooman keisariksi. Belisarios otti kruunun vastaan, mutta päästyään Ravennaan hän vangitsi goottien johtajat ja valtasi koko goottivaltakunnan Bysantille. Justinianukselle tämä ei kelvannut, hän olisi halunnut neutraalin valtion Bysantin ja frankkien välille, koska persialaiset olivat taas alkaneet vaivata itärajalla.
Justinianus I:n aikana takaisin vallatut alueet merkitty vihreällä. Belisarioksella oli tärkeä osa näissä valloituksissa.Belisarios palasi Konstantinopoliin mutta sai kylmän vastaanoton. Hänet lähetettiin pikaisesti 541 sotimaan persialaisia vastaan, mutta kutsuttiin pian Konstantinopoliin, ennen persilaisten seuraavan vuoden hyökkäystä.
Belisarios joutui lyhyeksi aikaa keisarin epäsuosioon sotilasvallankaappauksen pelossa, mutta lähetettiin taas 544 Italiaan, jossa goottien uusi johtaja Totila oli vallannut Pohjois-Italian Roomaa myöten. Belisarios valtasi Rooman takaisin mutta Justinianus epäili häntä ja antoi Italian joukot Narseksen johtoon. Belisarios kutsuttiin takaisin 549, ja hän jäi eläkkeelle 551.
Vuonna 559 Belisarios johti joukkoja viimeisen kerran kun hän löi bulgaarit jotka olivat ylittäneet Tonavan.
Belisariosta syytettiin juonittelusta Justianusta vastaan vuonna 562 ja hän menetti kunnianosoituksensa. Joidenkin tarinoiden mukaan Justianus sokaisi hänet ja hän vietti loppuelämänsä kerjäläisenä, mutta tässä ei ole perää ja keisari palautti Belisariokselle hänen omaisuutensa ja hän eli vuoteen 565 asti mukavasti.
Osittain väärät tiedot ovat peräisin vahvasti romantisoivasta Robert Gravesin historiallisesta romaanista Valtamarski Belisarius (1957). Kirja pohjautuu historiaan, mutta kirjailija on käyttänyt runsaasti "taiteellista vapautta" muokatessaan elämäntarinaa
