Päivää.
Jahas, tänne on ilmestynyt kuvia Säntäryntän serkusta, kiitos Marleena.
Joulun aika on sujunut hyvin vauhdikkaissa merkeissä, varsinnii, kun Jaakkokulta sai siis pikkukaverin Nöpö Nokisutarin.
Kyllä on vauhtia piisannu ja nämä kaksi ovat niin sydänystävät niin sydänystävät, telmivät melekoista haipakkaa ja sitten nukkuvat vierekkäin ja hoitavat - nuolevat - toisiaan vuorotellen.
Säntäryntä on kasvanut ihan HIRVEESTI. Se näkyy kuvista, kun tuo Nöpö Nokisutari on niin pieni niin pieni, puolet Jaakkokultaa pienempi.
Nokisutari on kyllä ulkonäöltään ihan nimensä veroinen. Voi jestas tuota nassua. Siitä ei oikein tiedä mitä sanoisi, näky on kuin koko kissa ois savupiipusta tullut, niin epäsymmetrisen kirjavaa läiskää ja laikkua, tummanpuhuvaa, ja epäsymmetristä viivaa siel sun tääl. Heh, päivä päivältä tykkään tuosta hassusta naamasta yhä enemmän, on se niin huvittava tuo ulkonäkö. Nöpö on myöskin löytökissa. Hirmu pikkunen. Syliin sitä ei saa millään, se on vielä sillai arka, että juoksee karkuun. Paitsi Säntäryntää se ei juokse karkuun, paitsi telmiessä tietty välillä.
Mie siis oon se Nöpö Nokisutari
Gerbiilit jaksaa kiinnostaa aina. Säntäryntä ja Nokisutari.
OHO!
GERBIILI! Säntäryntä on jo iso poika.
Nukkuu voi monella tyylillä.