Mun Tiitu-kissa oli aina semmoinen, että meni vieraita piiloon. Saattoi lymytä sohvan alla vaikka monta tuntia. Vaikka oli ihan turvallisen lapsuuden omannut kisu.
Yks päivä, kun isäni tuli käymään, olin jo etukäteen varma, että Nöpö pysyy piilossa koko vierailun ajan. Niin, ei, vaan olikin ihan esillä. (Aluksi oli piilossa, mutta sitten tuli sieltä.) Mutta suuresti epäilen tuota sylikissajuttua, semmoista Nöpöstä ei varmaan tule... Mitenhän hän onkin noin kauhean arka, kun Jaakko taas ei ole yhtään vaikka on löytökissa myös. No, kukaan ei tiedä mitä Nöpön varhaisvaiheissa on tapahtunut.
Netistä löytyi paljonkin tarinaa, kun laitoin hakusanaksi "villikissan kesyttäminen". Haku vei monille keskustelulistoille ja tarinaa löytyi, sekä hyvin rohkaisevaa, että erittäin epärohkaisevaa, joten jää vain nähtäväksi mitä tässä käy. Moni asia varmasti vaikuttaa, jo kissan perusluonne, varhaisimmat kokemukset, kissan löytöikä, kasvattajan kärsivällisyys/taito... Mutta kävi mitä kävi, ihana hän on jo nyt!