Mitähän kauheuksia Nöpö on kokenut, kun ei syliin uskalla tulla. Onneksi pelastettiin sieltä kylmästä maailmasta lämpimiin sisätiloihin.
Niinpä, sitä ei kukaan tiedä. Mut varovaiseksi on oppinut. Harmittaa, kun ei saa pitää sylissä. Ei sitä saa kiinni edes vaikka ois esim. keskittynyt syömiseen, hää lähtee syödessäkin karkuun jos satun kävelemään paikalle. Ihan pientä lähentymistä ja rauhoittumista oon havainnut.
Se henkilö, joka toi Nöpön mulle, sanoi, että sillä on välillä ihan kuin semmonen säikähtänyt katse, kuin ois säikähtänyt jotakin kauheesti joskus. Heillä myös oli kotona vähän rauhatonta... pojat veteli sähkökitaroita ja yks aikuinen kissa niinku hyökkäili ja ilkeili Nöpölle, halusvat, että Nöpö pääsee äkkiä rauhallisempaan paikkaan. Hän sanoi mulle vasta puhelimessa, että kun hälle jäi tunne, että he melkein "puolväkisin" työnsi kissan mulle...
Hyvä ku "työnsivät", en oo hetkeäkään katunut. Huoh, kun vaan sais pitää sylissä - lääppiä ja lässyttää.