Tässä pari päivää sitten Kirsikalta petti hermo. Sen vakipaikkahan on mun sängyssä tyynyn vieressä, sängyn nurkassa (nykyään, siis kun hänen TÄYTYY arvonsa puolesta edelleen jurnuttaa pikkukisuille). Oli sinne menossa, hyppäs sänkyyn ja.... -siinähän makasikin keskellä sänkyä Jaakkokulta! Kirsikka ei ollut sitä lattialta huomannut. Yhtäkkiä hää olikin lähempänä Jaakkoa, kuin koskaan olisi suostunut ehdoin tahdoin menemään. Silloin alkoi läppäily! Päin pläsiä veteli ja sähisi ja murisi ja tais vähän moukua tai ulvoakin samalla, se näytti jo pahalta, hää niinku hyökkäsi. Se oli jonkunlainen pelästysreaktio Kirsikalta. Ei Kirsikka ole osoittanut aiemmin minkäänlaisia hyökkäysaikeita.
Miekin pelästyin ja tulihan se rääkäisy mun suusta sen siliän tien, täysii huusin, että "Kirsikka EI !!!" Seuraava muistikuvani onkin näky, kun KOLME kissaa säntäävät karkuun kaikki eri suuntiin. Nöpökin siis oli jossakin lähellä, joko sängyssä tai sängyn alla. Mutta rauhoittuipa tilanne nopeesti.
En tiedä oliko Kirsikalla kynnet mukana tilanteessa, mutta mitään vahinkoa ei ainakaan - onneks - käynyt.