Nöpön kehitys sen kun kehittyy ja kesytys edistyy!
Tänään eka kertaa Nöpö oli tullut tietsikkapöydälle, kun tulin keittiöstä, tuijotti ruutua ihan hievahtamatta. Mietin, että mikähän siinä ruudulla nyt on, niin siinä oli Pyriksen viesti, jossa allekirjoituksena eestaas juokseva koira. Sitähän se Nöpö seurasi.
Tästä matka johti tuohon ikkunanurkkaukseen, Kirsikan lempipaikka, siinä hän eka kertaa istuskeli ja katteli ikkunasta ulos. Jaakkoakaan en ole siinä vielä nähnyt.
Mut arvatkaas mitä tänään tapahtui kans EKA KERTAA!? SAIN PITÄÄ NÖPÖÄ SYLISSÄ!
Olin jo varautunut siihen, että sellaista ei tapahdu ehkä ikinä... kerran vähän liian väkisin yritin ja tulos oli hirvittävä kynsiminen, sähinä ja rimpuilu. Ja nyt sain pitää sylissä (tosin vain n. 7 sek. sitten hän siitä pyrki pois ja annoin mennä) ihan ilman minkäänlaista sähinää, ei kynsiä, Nöpö oli selvästi ihan rento. Halusi sitten vaan pois, mutta ei se ollut mitään kauhiaa rimpuilua, annoin toisen mennä vapaasti.
Voi että oon iloinen! Tulee ihan mieleen Hömis ja Kulkijakissan kesytys, miten IHANA on se tunne, kun kovalla työllä ja kärsivällisyydellä on päässyt siihen tilanteeseen, että kisun luottamus on kasvanut.
Sitä ei oikein tiedä miten päin olisi. Aluksihan olin aika toivoton, enkä uskaltanut paljoa odottaa sen hirmuaran villikissan kanssa.
Hiukan unisena (lue:rauhallisena ja raukeana) Nöpöä on jo saanut rapsutella lähes mielin määrin, kaksin käsinkin oon sitä jo totutellut semmosiin liikutteluihin ja melkein nosto-otteisiin, tänään uskalsin nostaa ja se onnistui.