Voimia
Omakohtaista kokemusta ei ole tuosta hommasta, mutta tytöllä oli joskus tuollaiset raudat säären ja nilkan paikkeilla. Silloinen lasta oli polveen asti, ei sitä pois saanut välillä ottaa. Nuori kun oli mennä kolkkasi niillä sauvoilla rappuja ylös ja alas. Mua hirvitti katsoa se meno. Äidillehän hän ei tietenkään vaivaansa valittanut. Haavojen paraneninen kesti oletettua kauemmin. Rautojen poistossa odottelin ulkopuolella, kuulemma se ei ollut oikein mieluista. Mutta nopeasti se unohtui ja matka jatkui. Nykyisin jalka toimii joskus sääpuntarina.
Vuosia sitten toinen kokemus oli Huikka-koiralla, ohutsäärisellä suom. pystykorvalla. Se jäi auton alle Joulupäivän iltana (pitkätarina......) eka lääkäri kipsasi ja lastasi, eihän se luutunut.... sitten kaikki aloitettiin alusta, jalka leikattiin ja raudat asennettiin koko sääreen sekä lastat päälle.
Kyllä tuntui monesti pahalta katsoa, mutta se oli niin reipas ja urhoollinen. Kuinkahan monta kertaa kävimme siellä "yo.eläinlääkärisairaalassa:ssa" röntgenissä ja siteitä vaihtamassa koko talvi - kevät.
Juhannusviikolla raudat otettiin pois ja Huikka-poika jatkoi taivaltaan reippaasti tervein jaloin