Joulukalenterin 12. luukku
Olli Oravan joulutarinaOlli Oravalla paleli niin maan mahottomasti, lunta turputti taivaan täydeltä. Missään ei ollut suojaa, kaikki pöntöt olivat varattuja. Tintit olivat vallanneet yöpymispaikat. Talojen vinteillekään ei päässyt, joku oli tukkinut ilmastointiaukot. Ollilla otti päähän. Mihinkäs tässä joulunajaksi päänsä kallistaa. Kotikuusikin on kaukana metsässä. Niinpä Olli päätti eräänä talvisena hämäränä iltapäivän hetkenä lähteä katselemaan aatoksi sopivaa joulukuusta itselleen. Tilapäissuojaa joulun ajaksi.
Hän hyppeli pitkin koivuja ja mäntyjä, saapuen vihdoin pienen kuusikon laitaan. "Tämä on tuttu talo! Tässä on siemeniä isossa astiassa, tänne mä taidan jäädä!" Olli Orava kurvaisi viimeisen loikan suoraan ruokintakatoksen viereiseen kuuseen. "Wautsi wau! Kota täynnä sapuskaa, auringonkukan siemeniä, niistä mä tykkään."
"Oho! Täällähän ne veljeksetkin on! Onko siellä siemeniä? Minä jo arvelinkin tuolla metsässä itekseni, että missähän ne velipojat luurailee.
Terve, terve!"
"Jo vain löytyy..." kuului kuin yhdestä suusta. Veljekset taiteilivat kodan tolpassa ja tankkasivat siemeniä. Olli hykerteli tyytyväisenä ja istahti vähän kauemmas kuusen oksalle.
"Mikäpä tässä on rungon tyvessä, napostella siemeniä. Katto korkealla ja seinät leveällä, ei ahista ollenkaan." tuumaili Olli ja kävi välillä täydentämässä poskivarastojaan. Olli katseli siemeniä popsivia veljiään eikä paljastanut suunnitelmaansa.
"Minnekäs ne pojat Jouluna? kysäisi Olli. - "Jos sinne kotikuusikkoon tuonne ulemmas metsään, minnes sitä Olli?" vastasi nuorin Kalle ja kipaisi äkkiä takaisin siementarjottimelle.
"Mjaa, mihinkäs sitä... no jos... tiiä häntä... ehkäpä..." mutisi Olli ja puisteli lumia turkistaan.
"Hohhoijaa, alakopas se ramasemaan...tähän mä taidan jäädä koko jouluksi. Hyvää joulunalusaikaa kaikille pönttöläisille! Äläkää tyhyjää ressakko ittiännä ja muistakaa meitä pieniä oravanpoikiakin!"
Jos kuitenkin luppoaikaa jää ennen Joulua, niin
tässä mukava linkki kaikkeen jouluiseen.
"Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii minne se vienee,
missä sen lähde lienee."
/Viktor Rydberg
tv. mese