On se kumma, miten valeraskaus muuttaa koiran luonteen aivan toisenlaiseksi, mitä se normaalisti on.
Vielä pari viikkoa taaksepäin, kun aamulla nousin ylös, minua oli vastassa iloinen ja reipas koira, joka ensimmäiseksi olisi halunnut mukillisen kuivamuonaa, ja jos laitoinkin ensin kahvin tippumaan, niin vinkui vieressä, että pian-pian nyt.
Kun ns. "synnytys" tapahtui, koira muuttui täysin. Nyt minua vastaan tulee aamuisin hyvin rauhallinen, suorastaan alistuvainen koira, kuono melkein maata viistää. Ruoka ei juurikaan kelpaa. Äsken vasta kävi syömässä ne ruoat, jotka aamulla laitoin. Tissejänsä nuolee kaiken aikaa, kun maitoa tulee. Ja tätä kestää muutaman viikon,-ehkä kuukauden.
Jotenkin säälittävää.