Tässä pikkuinen odottelee pääsyä omaan talvikotiinsa.
Minä olen paljon lukenut siileistä koska niitä täällä on ollut tosi paljon muutama vuosi sitten.
Ihania kesyjä kullanmuruja.
Eräskin laittoi aina etujalkansa minun kädelleni ennenkuin mikään ruoka kelpasi.
Siinä sitten syödä mussutteli massun täyteen.
Valitettavasti täällä on paljon rakennettu isoja kerrostaloja juuri niille paikoille joissa siilien talvehtimispesät sijaitsivat.
Ja taas alkaa pari uutta projektia
.
Kyllä tiedän miten siilejä pitää ruokkia , mutta näille pienille ei näin myöhään enää auta mikään ruokinta.
Kolmesataagrammainen ei millään ehdi saada painoaan yli kaksinkertaistumaan kun jo ensi viikoksi luvataan viileämpää ja sateista.
Se saa nämä pienetkin yrittämään talvihorrosta. Mutta se johtaa aina menehtymiseen talven aikana.
Minä annan siileille pihallani koko loppukesän murskattua pähkinää, kissannappuloita , kissan annospusseja (kanaa tai ankkaa , sika ja nauta ei ole sopivaa) , Pedigreen kanamakkaraa (koiran), vähäsuolaista edamia tai emmentalia. Myöskin jauhomatoja ja jättijauhomatoja aina kun niitä jää omilta liskoiltani yli. Eli noilla sapuskoilla olisi pitänyt kasvaa jos olisi vaan ehtinyt.
Pikkuinen oli tosi reipas viime yönä. Oli syönyt yli viisikymmentä isoa herkullista jauhomatoa (vitaminoituna). Kun sitten veimme "hänet" Lintuhoitolaan laitoin vielä pahvilaatikkoon muutaman kymmentä jauhista. Ja heti alkoi pikkupoika niitä mutustamaan.
Terveeltä näytti poika. Uloste terveen näköistä , ei kirppuja eikä punkkeja. Eli tulevaisuus aika valoisa "hänellä"
Keväällä sitten katsotaan miten pojan on käynyt. Otanko takaisin tänne kotinurkilleen , vai onko jossain turvallisempi paikka elellä.