Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Pihalintu]

No niin nyt on uudet eväät viety ja huomenna nähdään maistuiko.
Kiitti Muru siilin ruokavaihtoehdoista, kokeilen vielä niitäkin.

[kati]

Ootte te mahtavia  , kyllä on eläimillä hyvä olla teidän huostassa 

[Ikka]

Muru, ajatuksesi voi olla totta. Suojiahan täältä löytyisi ja ruokaakin ehkä, mutta ne pedot. Tietävät pikkuiset piikkipallot tämän varmaankin.

[pikkukakadu]

Meilläkin on annettu pikkusiileille pentukissoille tarkoitettua ruokaa. Viime yönä ruokaa kului vähemmän,  epäilen, että isommat pikkuiset vetäytyvät vähitellen horrostamaan.

Tuosta siilien vähäisyydestä maaseudulla, luulisin, että on osasyynä on myös asutuksen harvuus maaseudulla, taajamassa on helpompi kulkea puutarhasta puutarhaan metsästämässä etanoita, kastematoja ja muita ötöjä.

Onko kenelläkään muuten kokemusta siilien ääntelystä? Siilimökissä asuvalla sililillä on tapana päästää usein koiramainen uh-uh ääni kun liikun pihalla. Äänen kuulutuani olen vienyt ruokakupin pihalle ja kohta kaveri onkin tullut syömään. Olen nyt tulkinnut äänen: "terve , ruokakin maistuisi  taas" -viestiksi, mutta tietääkö joku paremmin?

[-muru-]

Tuosta siilien vähäisyydestä maaseudulla, luulisin, että on osasyynä on myös asutuksen harvuus maaseudulla, taajamassa on helpompi kulkea puutarhasta puutarhaan metsästämässä etanoita, kastematoja ja muita ötöjä.

  Vastausta tuohon lainaukseen.
   Juuri tuota olen itsekin ajatellut , mutta eikös niitä matosia ja etanoita ja ötököitä ole sitten ihan vapaassa
luonnossakin. Ja esim. viljelysmailla  .
  Siksi on yhä mielestäni arvoitus tuo ettei siilejä juurikaan maaseudulla tapaa.

     Vai ovatko siilit niin "kaupunkilaistuneita" jo geeneiltäänkin satojen vuosien aikana että ruokaa pitää saada helpommin. Kun on noita innokkaita ruokkijoita taajamissa 

[Pihalintu]

Eipä kelvannut uusi kissan purkkiruoka, ei palaakaan, mutta kaikki tutut ruoat oli syöty. Kokeilen vielä sitä kissan penturuokaa, harakat saavat tuo purkkiruoan.

Tästäkään linkistä ei taida olla apua tuohon arvoitukseen, miksi siilit asuvat siellä missä asuvat
http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/fakta.htm

[-muru-]

 Joo , tuolla "Historia" / Ekholmin sivuilla oli maininta että siili tarvitsee talvipesäänsä
lehtipuiden lehtiä. Eli havupuuvaltaisessa metsässä ei ainakaan voi elää.
   Ilmeisesti puistot yms. ympäristöt ovat mieleen. Ja hoitamattomat sellaiset parasta 

       Pihalintu , oletko tuota pähkinää murskattuna kokeillut , tai vähäsuolaista juustoa ?
 Ovat nuo kyllä aika kranttuja. Se ruoka kyllä vaan tahtoo kelvata mitä on koko kesä nautittu.
Mutta pähkinät ovat kyllä haluttuja ja antavat paljon rasvaa talvivarastoksi.

[Pihalintu]

Hei Muru! Pähkinöitä on siili saanut ja syönyt niitä mielellään, tarjolla on myös pehmeitä koiranruoka rinkuloita.
Hetki sitten olin pihalla ja eikös siellä ollutkin yllättäen kaksi siiliä. Ensimmäinen tuli vesiastialle ja joi pitkän tovin ja toinen kiersi sitä "siiliputkea" yritti mennä alakautta sisälle. Toinen siili tuli sukkelasti paikalle ja ajoi kaverin pois.
Vein sitä purkkiruokaa  lähistölle, josko sille toiselle kelpaisi, saapa nähdä tuleeko toinen enää paikalle.

[-muru-]

  Hyvä että laitoit muuallekin sitä ruokaa.
Niin minäkin nyt olen tehnyt kun huomasin että ruokinnalla käy
vielä ainakin kolme siiliä. Yksi niistä se pikkuinen , hieman yli 500 grammainen.
Haluan että se varmasti saa syödä vaikka isommat häärisivät varsinaisessa ruokaboksissa.
    Ja joka yö kaikki ruoka on syöty muualtakin. Ja jälleen palkaksi minulle pikkuisia siilinkakkikikkareita.
Niistä tietää että kaveri kasvaa vauhdilla ja nimenomaan siili on ruoat syönyt 

[Pihalintu]

Huomenna kokeilen sitä pentukissan ruokaa ja lisään enemmän pähkinöitä.
Nuo molemmat siilit olivat aika pieniä, täytyy laittaakin sitä ruokaa myös toiseen paikkaan ja vettä edelleen tarjolle.
Keräilen vaahteranlehtiä liiterin aukkojen läheisyyteen, enempää en taida osata tehdä.
Samoin täälläkin ruoat syöty ja  mustat kikkarekasat kiitoksina 

[-muru-]

  Vieläkö on Pihalinnun siilipikkuinen käynyt tankkaamassa?
Meillä menee joka yö ylättävän paljon kanamakkaraa ja murskattua pähkinää.
    Kun olimme viikonlopun reissussa , oli kotimiehille tärkein homma täydentää
pikkusiilin muonavarasto päivittäin.  Ja hyvin oli kelvannut murkinat.
  Ihanaa että vieläkin lämmintä riittää.
 

[Pihalintu]

Hei Muru! Eväs kelpaa vielä, tosin siiliä en ole nähnyt. Kaipa se on ruokaa laitettava kun on aloittanut. Mistähän sen tietää milloin lopettaa?

[-muru-]

  Minäkin vielä olen laittanut kun silloin tällöin on vielä siilinkikkareita näkynyt.
Ne tosiaan saattavat olla muutamia päiviä "lepoharjoittelussa" ja tulevat taas
näin lämpimänä aikana vielä tankkaamaan.
   Mutta olen huomannut että myös tintit ainakin käyvät pähkinää sieltä syömässä.
Kunhan pakkaset tulevat luulen että silloin voi ruokinnan lopettaa.
Ja ruokahan , pähkinöitä lukuunottamatta , jäätyykin silloin.
   Voit myös tarkistaa käykö siili siellä laittamalla vaikka kalkkia siihen putken tms. eteen.
Silloin näet millaisia pikkujälkiä on sinne tullut.
     Meillä oli harakkakin käväissyt ruokinnalla. Mutta meillä ei olekaan sitä putkea vaan "siilibaari" 

[Pihalintu]

Harakka on tosi kiinnostunut, se ei uskalla mennä sinne putken sisälle, kiertää "putkea" nokkien sivuilta, josko jonkun murusen saisi.
Muistan joskus nähneeni vielä marraskuussa siilin liikkellä. Pitänee ostaa vielä koiran ruokapussi, sellaiset pehmeät rinkulat näkyy maistuvan parhaiten.

[-muru-]

Löysin tällaisen siiliketjun. Ja otsikkokin ihan sopiva 

Meillä on ollut ainakin kuusi- seitsemän siiliä pihalla tutkimassa ja syömässäkin.
Ruokinnalla on suunnilleen se määrä erilaisia (kokoisia ) pökäleitä 
Ja jos illalla menee ulos, kyllä niitä juoksentelee ja tuhisee heinikossa.

Tänään sitten Mika oli vaihtamassa öljyjä ruohonleikkuriin ja kovasti kolisteli siinä.
Vilkaisin ulos ja siellä siili juoksi pikkunenu ylhäällä nuuskien hänen luokseen.
Minulle tuli kiire paloitella koiranmakkaraa sopiviksi paloiksi ja mennä hälle tarjoamaan.
Kun sitten menin ulos ja kutsuin kaveria, tuli piikkipallero juosten luokseni.
Makkarasuikaleet olisivat maistuneet mieluummin kädestä, mutta vain muutaman
siten annoin. Loput kelpasivat sitten nurmikolta.
Tämä ihanainen on meidän viimekesän pihakaveri.
Silloinkin aina tuli luokse kun pihalla oltiin.
Ihanaa että on talvesta selvinnyt kulta