Viime viikonloppuna olin mökillä Itä-Savossa. Viimeisen yön vietin siellä yksin, kun poika ja Mustikka lähtivät Lappiin. Käväisin ulkona joskus puoli kahdentoista aikaan. En ollut laittanut valoja palamaan. Vain heikko valo tuvan ikkunasta valaisi, että näin minnepäin kulkea.
Seisoin jonkin aikaa kuistilla ihan hiljaa, hiljaa, että kuulisin jokaisen risauksenkin. Harrastan sitä aina yksin ollessani. Yritän herkistää korviani kuulemaan kaiken. Sitten kuulinkin jotain: noin 2,5 metrin päässä minusta rapisi vienosti jotain. Piti kuunnella tarkkaan. Ajattelin, että se on taas supikoira. Niitähän ne aina ovat. Mutta näinkin jotain vaaleaa. Se liikkui hyvin pehmeästi ja näin hennossa valossa vaalean "kankun", sitten silmätkin kiiluivat hetken. ILVES! Liikahdin hiukan ja otus lähti livohkaan.
Aamulla kävin rannalla tarkistamassa, oliko minkäänlaisia jälkiä. Olihan siellä pyöreitä, isohkoja tassunjälkiä. Olin kohdannut yöllä ilveksen. Wa-uuuu!