Vaikka on vähä alakuloa viimeaikoina ollukki, nin nytpä en meinaa osata oikeen kertoakkan, miten onnelliseks äskön tulin, ku kävin Askolas ja näin viattomat.
Mun sydämmeni on melki verta vuotannu, ku olen ajatellu sitä, millasta ihmisen elämä tulee olemaa, ku siltä vaa muutamaki kiljain puheesta puuttuu. Olen rukoillu ja miettinny konstei, kui miä voisin siinä auttaa, mutten o keksinny.
Nytte kuitekki, ku astuin tupaa, nin viattomat ryntäs vastaa ja kuorossa huutivat, "terrrve pappa, terrrve pappa", kiva ku tulit!
Ihan kaikil kirjamil.
Miä koitin vastailla terve terve, vaikken sitä oikee osaakka.
Kerrottii kuulumiset ja höpistii, koitin siin piilotella, et multa joku kiljain vielä vaa puuttuu, nin isompi rupes lohduttaa, et ei se mitää pappa, vaikkei osaakka.
Ny itkettää ja naurattaa ja mieltä lämmittää.