Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[mummeli]

Nätti olen...eikös?

Näytän kieltä..

Oonha mie kommee...

Vai mitä?

Tiituli odottaa...

Papparaista...

Tulihan vihdoin...ilman kalasaalista...

Hih...on miul iso suu...


Huomen lissää...lintusista stönöltä...öitäää...

ps. en saanut näitä kuvatuksii isommaksi imagen kautta,,,tökkäs kaiken aikaa..

[Evis]

Ihastuttava koiruli Tiituli ja mukava tarina mummelilta 

[jatta]

Mummeli, hali Tiitulia, komiaa poikaa, puolestani.

Hyvää Joulua toivottaa Tiituli-fani

[Marle]

Tiitulin passikuvat

[Motteri]

Ihana on Tiituli 
Ihan kiva että avasit hänelle oman ketjun 

[Mesis]

Kiva Tiituli, mutta "miksi sinulla on noin suuri suu"? 

[mummeli]

Hah-haa...suuri suu hällä ja kuvakii viel nurin-niskoin... ...hää nääs miul "nauroi"..

[Jarmo]

 

Nyt mummeli kirjoittamaan kuvien jatkoksi miten Tiituli tuli talouteen 

[telkkinen]

Hauskat kuvat pojasta... tosi kuvauksellinen koiruli..

[Marle]

Se on sillee että Tiitulia oksettaa viimeisessä kuvassa, liikaa kalaa

[mummeli]

Nooh, nythän Tiituli on 3vuotta ja 5 kuukautta "vanha"...hää tulla tupsahti meille puolivuotiaana...kaikki alkoi niin...tyttären lapset tahtoivat-halusivat koiranpennun, noh, ei muuta ku äityli katselemmaa ilmoituksia mistä moisen saattais löytää...yksi ilmoitus osui sit simmuun, tiituli oli silloin kaheksan viikonen, pikkune-pikkune.. ..kaikki meni hyvin, kunnes koiruli alkoi kasvamaan, eihä muksut pärjänneet alkuunkaan ja varsinkin kerrostalossa, ...mie kun olin silloin jo aikapaljon yksiksein (papparainen äiteensä hoitajana) pyysin monasti koirulin miun seuraksi...oli se kyl hupasaa aikaa..

Ja tietysti sit heille tulikii se vaihe, jot reppanasta pittää luopuu.. , ei hyö pärjää..mie sain sillo hipulin.. ..aloin iteksein miettimään, ei hemmetissä, koiraa ei saa vieraille antaa, mie en kestäis sitä hetkee jos ja kun toine vietäis pois...

Aloin pikkuhiljaa papparaista "lämmittää" aatokselle...jotta????
Hää tokas sit miul, et päätä sie ja mie siihen, enhä mie sitä yksin voi tehä...eipähä menny kovinkaan kauan, kun ukkeli tokas, joo, koira on sit meijän..

Nii sit Tiituli tuli "muuttokuorman" kanssa meille...oli alkuaan melkone tuholainen, millo pisti poskeensa tiskirätin, millo pannualuset, tuoreet kurkut työpöydältä ja kaikkee muuta mukavaa, kaik tapahtu silmäräpäyksessä...mut nii lutune..

Nyt hää sit on iso poika, vahva ku mikäkii, mut älyttömän kiltti , nöyrä ja jotekii semmonen ylvään olone, jos hää ei haluu halimista ni sillo kääntää pään pois, ulkona viis veisaa toisista koirista, hajut on kaikkein tärkeempii...niiin, ottaen huomioon, myö ehittiin olla ilman koiraa reilun vuoden, kun saksanseisoja Aatu lähti autuaammille metsästysmajoille.. ...ja Tiitulin nimi juontaa meijän ensimmäisestä saksanseisojasta, joka oli myös Tiitus...tytär joskus sanoi, jos hällä koskaan on koira nimi tullee olemaan Tiitus!...ja niiku myö oltiin päätetty, ei ikinää ennää koiraa, luopuminen ON kauheeta..

Tälläne juttu näin pikasee muistaen...

Täs oon viel pikkane ja väsyttää niin...
Tää kuva on otettu 24.12.2005...hää haistelee eka talvee..

[mese]

Mukava tarina Tiitulista ja muistuttaa vähän meidän Mörrin tarinaa...ikäkin passaa. Kyllä se on niin, ettei koiratta voi olla, kun niihin on niin tottunut ja kiintynyt.
Mukavat kuvatkin!

[mummeli]

Voii...Mörriihän on ihan Tiitulin näkönen "kasvoistaan"...ja turkin värikii on melko samanlainen..

[Liinu]

Hauska kertomus Tiitulista. Ihana koira.

Lisäys: minä koiraton en tajua tuota avatarin kuvaa, että mitenkäpäin se siinä köllöttää. Kai se kuitenkin Tiituli on?

[mese]

Hauska kertomus Tiitulista. Ihana koira.

Lisäys: minä koiraton en tajua tuota avatarin kuvaa, että mitenkäpäin se siinä köllöttää. Kai se kuitenkin Tiituli on?

Tiituli on ihan perusasennossa kiepillä (melekein sanosin että "keskuslämmitys" päällä kun kuono on hännäntyves kiinni)