Minäpäs näin elämäni ensimmäisen varpuspöllön!
(jos ei Korkeasaarta lasketa
). En tosin omalla pihalla vaan tuttavan pihalla Raaseporissa. Siinä se istui pienen kuusen latvassa eikä näyttänyt pelkäävän ollenkaan. Käänteli siinä vaan päätänsä ja katseli rauhassa. Oltiin siitä noin 5 m:n päässä, enintään kuuden.
Kylläpä oli sitten suloinen pikkupöllö!
Siitä olisi saanut hienon siluettikuvan tummenevaa taivasta vasten, mutta en raaskinut lähteä hakemaan kameraa. Eikä se siinä sitten hirveän kauan ollutkaan, ehkä minuutin tai alle.
Mieheni huomasi sen ensin kun se istui omenapuussa noin kolmen metrin päässä. Siitä se lensi siihen pikkukuuseen.
Lisäyksenä, että tämä tapahtui nyt lauantaina.