Grillaaminen on vaarallista:
28-vuotias Timo (nimi muutettu) kertoo
synkkää tarinaa:
"No pienestähän se tietysti alkoi, niinkuin kai kaikilla...
kaverit olivat jo jonkin aikaa grillailleet ja saivat yhtenä
kuumana heinäkuun iltana mut puhuttua mukaan rinkiin,
saunakaljoissa tietysti enhän mä siihen muuten olis lähtenyt.
"Ei siitä mitään tuu, tää on ihan turvallista", ne sanoi ja
mä uskoin, vaikka vähän arvelutti; olin lukenut
valistuslehtisiä ja nähnyt poliisin kuvia koko ikänsä
grillanneista papoista ja mammoista. Ihan kurttuisia ne oli
ja näytti 60-vuotiailta, vaikka sitä ne tais kyllä ollakin.
Kaverit ensin kertoi ihan yleistä asiaa grillaamisesta; miten
se tehdään oikein, vaikutukset, vaikutusajan jne. ja
näyttivät sitten malliksi. Hyvältä näytti kavereista
tuntuvan, kun ensin vierestä katselin kuinka he grillasivat
ja söivät lenkkimakkaranpätkät. Sitten he halusivat minunkin
kokeilevan ja söinkin varovaisesti testiksi puolikkaan
kanankoiven. Taisin jäädä heti kerrasta koukkuun, sillä oli
se vaan niin hienoa; kuola vaan valui suupielestä, kun
ahnaasti upotin hampaani grillimarinoituun kanaan ja pian
olin itsekin ihan marinadissa - kirjaimellisesti.
Kokemattomana jätin kuitenkin sinapit ja ketsupit väliin,
joita kokeneemmat kaverini laittoivat makkaroidensa päälle
"boosteriksi" niinkuin ne alan kielellä siitä puhui.
No, muutama kerta sitten kavereiden kanssa salaa grillailtiin
mökillä aina saunan päälle ja alku menikin hyvin, mutta
pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, että tekee vaan mieli grillata
enemmän ja enemmän ja olis aika hommata oma grilli. Vähän
neuvoja kyselin ensin ja ennenkuin oikeasti tajusinkaan,
ostin ensimmäisen oman grillini pari vuotta sitten Mustamäen
torilta. Mä salakuljetin sen maahan rantapalloksi
naamioituna. Vähänhän tullivirkailijat olivat kummissaan
metallisesta rantapallosta, mutta sain kuin sainkin grillin
maahan. Siitä se kierre sitten lähti eikä loppua näkynyt;
grillattiin joskus neljä-viisikin kertaa viikossa,
arkisinkin. Eihän siinä mitään järkeä ollut ja rahaa paloi
mielettömästi aineisiin ja tarvikkeisiin.
Meillä oli oma pikku hupiklubi, johon kaikki "hyvät
tyypit" oli tervetulleita, mutta kaikille tehtiin selväksi, että tästä
jutusta EI sitten puhuta tai...
Itä-naapuristahan kaikki tuli ja selvä juttuhan se oli, että pelattiin
kovaa peliä järjestäytyneen alamaailman, ns. "grilliringin" kanssa.
Aluksi mä pärjäsin pelkillä puhtailla luonnontuotteilla, joko
pelkällä pihvillä tai joskus otin päälle extrana
lisäaineettomia, kotimaisten kanankasvattajien omia
marinadeja, mutta se oli aika harvinaista,ehkä kerran
kuussa. Kaverit söi jo keinotekoisia, grilliringiltä
ostettuja marinadikastikkeita, joista ei kyllä koskaan
tiennyt mitä lisäaineita niihin oli lisätty, mutta ei se
ketään tuntunut haittaavan, kunhan tuli hyvä fiilis ja
lopulta mä ajauduin niihin itsekin. Sen jälkeen en enää
kotimaisiin koskenut, oli se maku ja ne sävärit niin erilaiset.
Käry taisi käydä ihan sen takia, että oltiin niin
huolettomia; ei jotenkin osannut ajatella enää suoraan, kun
piti vaan saada lisää. Tässä vaiheessa mä olin kyllä jo tosi
syvällä kierteessä ja oon oikeastaan
kiitollinen, että kävi niinkuin kävi. Kaikki kelpas; kana,
kaikenlaiset lenkkimakkarat ja nakit, grillikylki...
kerran jopa vedettiin uusia perunoita grillistä, kun kaverilla
oli just "sato" valmistunut. Naapuri oli just tullut
mökilleen ja se sitten taisi poliisit paikalle soittaakin, kun
grillaamisen voimakas tuoksu oli sen pihaan asti kantautunut.
Eihän siinä enää mikään auttanut, kun oli just vedetty mahat
täyteen ja kaksi maijaa kurvasi pihaan pillit vinkuen.
Kavereista kaksi lähti lusimaan yli vuoden kakkua törkeistä
grillausrikoksista, useista grillitarvikkeiden
myyntirikoksista ja toinen sai vielä puoli vuotta extraa
ammattimaisesta perunoiden ja tomaattien kasvattamisesta.
Toisella todettiin pitkälle edennyt PAH-myrkytyksen
aiheuttama vatsasyöpä ja se on nykyään letkuissa teholla ja
varmaan kuolee pian. Yksi sai syytteen avunannosta laittoman
marinadin salakuljettamiseen Venäjältä ja se sai puoli vuotta
ehdonalaista. Itse sain kolme kuukautta ehdollista laittomien
grillitarvikkeiden hallussapidosta ja mut määrättiin
pakkovieroitushoitoon surullisenkuuluisaan vegaanifeministien
vieroituslaitokseen Keravalle. Grillit ja lihat tietysti
takavarikoitiin.
Nyt mä oon ollut kuivilla kohta puoli vuotta, mutta vieläkään
ei mene päivääkään etteikö tekis mieli edes vähän grillailla,
tai "kärtsää kyrsää" niinku alan slangissa sanottaisiin. Tää
on tällaista varovaista tasapainoilua, päivä kerrallaan.
Sukulaiset ja "streitit" kaverit oli tietysti kauhuissaan
kuullessaan, että mä joudun oikeuteen, mutta nyt niiden tuki
on kyllä ollut aivan loistavaa; ilman niitä mä en olis tässä,
mä en olis jaksanut sitä kauheeta vierotuksen tuskaa.
Tavallaan mä oon tyytyväinen, koska nyt mä todella tajuan
kuinka vaarallista grillaaminen oikeasti on. Jos mä jotain
haluun teille lapset sanoa niin se on tämä: älkää herran
tähden KOSKAAN ottako vastaan edes pientä viattoman näköistä
grillattua prinssinakkia; tähän helvettiin joutuu ihan
huomaamattaan ja sillä on todella helppo pilata koko
elämänsä! Pysykää lapset erossa grillaamisesta, sen mä haluun
teille sanoo!"
Kopsattu toisaalta
