Huomenta.
Alkaa juuri sininen hetki. Aika tummansininen vielä. Sen jälkeen saapuu valkeus, kuten on joka aamu saapunut. Mie tiedän, että se saapuu.
Pakkanen kiristyy, siis klo 7 oli -15 ja nyt oli just -16. Sehän menee päinvastoin ku mitä pitäs. Noh. Kaivo EI OLE jäässä. TOTT !!! Raana lirisi koko yön, varmuuden vuoksi. Vaikka kaivo onkin nyt puettu melko tanakasti.
Kisut on ruvenneet antamaan mun nukkua öisin, eivät herää leikkimään klo 5. Nousevat samaan aikaan ku mie ja sitte alkavat vasta riehumaan. Ai, että oon opettanu ne hyvin.
Tänään sain jo hipaista Nöpöä, kun hän söi, jospa hän siitä pikkuhiljaa lähentyisi ja oppisi luottamaan. Nöpöhän juoksee mua karkuun, heti kun huoneeseen ilmestyn. En oo saanu sylissä pitää sitä KERTAAKAAN.
Kipasee karkuun niin salamannopeesti, ettei pienintäkään mahista saada kiinni. Jaakkokultaa hän ei pelkää. Hän pelkää siis ihmisiä, ei kissoja. Raasu.
Löytökissahan hän ja liian aikaisin vieroittunut emostaan. Jotaki ehkä myös kovasti säikähtänyt yksin jotain 7-viikkoisena luonnon armoilla taaperrellessaan. Tai ehkä jo nuorempanakin, kuka sitä tietää.
Tomeraa torstaita pönttöväelle!