Miulla on tämä
, tämä on varmaan ennenkin ollut täällä, mutta varma en voi siitä olla, kön kerta:
MULLA ON ITTVH
mulla on ITTVH
Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin kun väkkärä useinmiten, niin vastaus
tulee tässä: Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH - Iän Tuoma
tarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia
eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsukortit.
Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä
roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi
postimerkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa.
Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän
sitä hieman syrjään.
Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen
jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita
olen etsinyt koko aamun.
Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan.
Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään
kastelukannua
kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä,
mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten
päätän viedä sen oikealle paikalleen, kunhan vain ensin kastelen
kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.
Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen
pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden.
Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty,
kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty,
lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu,
postimerkkejä on edelleen vain yksi,
en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani,
enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen
todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella
väsynyt.
Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua,
mutta ensin tarkastan sähköpostini.....
Tee minulle palvelus, jookos?
Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista
keille tämä on lähetetty.
ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla
varma,
että sekin päivä tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!