Helmipöllö Aegolius funereusHelmipöllö on pöllöistämme toisiksi pienin. Pienuudessaan sen päihittää ainoastaan varpuspöllö.
Aikuisen helmipöllön paino on noin 120-200 grammaa. Varpuspöllölle painoa on sen sijaan
siunautunut noin 50-80 grammaa. Helmipöllön selkäpuolen pohjaväri on ruskea, joka on kirjailtu
valkoisin helmin, johon nimikin kauniisti viittaa. Toisaalta helmikuussa on helmipöllön aktiivinen
soidinaika, joten voihan nimi siihenkin viitata. Kasvoistaan helmipöllö on vaaleampi. Helmipöllön
soidinlaulu "puputus", jota voisi kuvailla sanoin “pu pu pu pu-pu-pu-pu”, voi hyvällä säällä kantaa
neljäkin kilometriä. Lajin aiempi ”virallinen” nimi oli tarhapöllö. Paikallisia rinnakkaisnimiä ovat
mm. pikkupissi, pupuhaukka, puputtajahaukka.
Kuva 1.
Helmipöllö voi pesiä pöntössä tai luonnonkolossa. Toisinaan sen pesän voi tavata myös rakennuksissa
sekä vanhoissa linnunpesissä. Hyvänä myyrävuonna helmipöllön pesintöjä tavataan runsaammin.
Helmipöllökanta vaihteleekin myyrätilanteen perusteella 7 000 ja 22 000 parin välillä. Keskimäärin
Suomessa arvioidaan pesivän noin 15 000 paria. Helmipöllö on metsälintu, useimmiten sitä tavataan
tuuheissa kuusikoissa, mutta myös muunlainen metsä käy, kunhan tarjolla on ravintoa ja pesäkolo.
Kuva 2.
Helmipöllö munii yleensä 3-6 munaa maaliskuusta alkaen. Hyvänä myyrävuonna voi pesuekokokin
kasvaa huomattavasti. Naaras hoitaa munien hautomisen koiraan hoitaessa naaran ruokinnan pesään.
Poikaset ovat pesässä kolmesta neljään viikkoon. Noin kuukauden iässä ne saavuttavat lentokyvyn,
mutta emot ruokkivat niitä vielä puolitoista kuukautta maastossakin. Helmipöllön poikaset ovat hyvin
veikeän näköisiä menninkäisiä. Tummanruskeita pörröisiä peikkoja, joiden kirkkaankeltaiset hypnotisoivat
silmät tuijottavat herkeämättä.
Kuva 3.
Helmipöllö on vaelluslintu. Vaellus on voimakkaimmillaan syys-lokakuussa, jolloin ne
voivat liikkua jopa tuhat kilometriä parempien ruoka-apajien perässä. Tuolloin myös
pimeissä syysöissä virittävät petorengastajat verkkonsa sopivaan maastoon. Helmipöllön
soidinäänellä houkutellaan pöllöt laskeutumaan ja lentämään verkkoon. Hyvänä vallusyönä
voi keskikertaisellakin vaellusreitillä rengastaa kymmeniä helmipöllöjä. Vaelluslinnuista saadaan
usein myöhemmin kontrolleja, joko toisilta rengastuspaikoilta tai seuraavana keväänä
pesimätouhuissa. Minun rengastamani helmipöllö, joka on kontrolloitu pesivänä kauimpana
rengastuspaikasta, on Uukuniemellä rengastettu ja kontrolloitu Iitissä. Siitä ei ole tietoa,
kuinka kaukaa lintu Uukuniemelle päätyi, mutta rengastuspaikalta se oli liikkunut noin 250 km.
Vanhin tavattu helmipöllö on noin 15-vuotias.
Alla olevasta linkistä voi katsoa helmipöllön rengastuskuvia, jotka ovat ystäväni ottamia.
Kuvissa vilahdan minäkin.
http://tietoeva.blogspot.com/search?updated-min=2006-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&updated-max=2007-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&max-results=46 ja rullaile alaspäin päivämäärälle 9.11.06
Kuva 1. JKo (lupa käyttää kuvaa on)
Kuva 2 ja teksti: Anniina
Kuva 3. "Ahma"
http://www.codeman.fi/photo/helmipollopoika.jpg