Riston kanssa samaa mieltä, että paras tapa suhtautua itselleen epämieluisiin tai ärsyttäviin kirjoituksiin on olla reagoimatta niihin.Siis antaa olla.
Ne aiheet joko kuihtuu itsekseen paremmin näin pois tai jos kiinnostusta riittää niin keskustelu jatkuu niiden kesken joita aihe kiinnostaa.
Pönttölää vaivaa jossain määrin sisäpiiristyminen. Siihenkin on hyvä lääke - ottaa tarvittaessa etäisyyttä.
Ja onneksi meiltä löytyy tuolla Linnut ja luontopuolella edelleen hyviä kirjoittajia ja kirjoituksia, siitä olen iloinen. Pidetään siitä jatkossakin hyvää huolta!
Ikalle: Minusta siinä ei ole mitään ns. huvittavaa, että Linnut-osio on omanaan, sillä sille on ihan selkeä syynsä. Onhan tämä foorumi lähtenyt aluilleen juuri PÖNTTÖ-kamerasta, linnuista. Sinänsä on rikkaus, että tänne on otettu keskusteluun myös luonto kaikkinensa ja vielä aihepiirejä jaoteltu! Ja vielä Vapaa puoli, olkaamme niistä kaikista iloisia, mitä tänne ollaan vähän extrana saatu!
Se on totta, että on ihmisiä, jotka ovat vieraantuneet luonnosta. Se on surullista, sillä mahdollisuus on jokaisessa pienessä lapsessa. Arvot, kaupungistuminen...kai niitä syitä löytyy tänä aikana. Mielenkiintoinen aihe sinänsä.
Minä koen luonnon hyvin samoin, kuin Ikka runollisesti kirjoitit
Jokaisella on tietysti oma tapansa kokea luonto ja suhteensa siihen. Sitä me emme voi määritellä, mikä on se parempi tapa kuin toinen..Minä koen jotenkin näin:
Valitsen hiihtoretkelleni mieluummin vapaan merenlahden kuin hiihtokeskuksen.
Valitsen retkelleni mieluummin pyörän kuin auton. Rakastan luonnon värejä, metsää, merta, suolaista merivettä, tuulta kasvoillani, tuoksuja.
Tarvitsen luonnonrauhaa, oman hetkeni päivittäin. Se voi olla pilvien tarkkailua, sudenkorennon siipien ihmettelyä, sormiensa upottamista lämpimään multaan, kiven kosketus ilta-auringossa tai pihalintujen tarkkailua.
Kierrätän ja kunnioitan luontoa muutenkin äärettömästi mutta en fanaattisesti.
Jokainen kokee luontonsa omalla tavalla. Minä en voi elää ilman näitä kokemuksia.