Lisa ja Mesiangervo, molemmat. En minäkään voi imurointia sietää. Joskus olen miettinyt syytä siihen, enkä muuta syytä ole löytänyt kuin tämän neitsytluonteen perusteellisuuden... Horoskooppeihinhan en usko, mutta joitakin neitsytluonteen ominaisuuksia itsestäni kylläkin löydän. Aikoinaan en imuroinut KOSKAAN muuten kuin siten, että sitten myös KONTATEN luutusin lattiat putipuhtaiksi imuroinnin jälkeen. Siinä välillä tapahtui pölyjen pyyhkiminen. Ja aikoinaan tein sen kaiken kerran viikossa...! Huh.
Nyt olen joko laiskistunut - tai tavallaan tottunut (?) pinnalliseen siivoamiseen ehkäpä nykyisen mieheni myötä... Osaan siis laistaa siivouksessa siten, että imuroin enimmät lankapölyt ja roskat ja pyyhin kostealla joskus vain mattojen välit... Keittiössä usein kylläkin vielä nykyisinkin konttailen... Jotta silleen.
Tuohon imuriin on etenkin mies keksinyt sitä sun tätä 'hajunsyöjää', mutta aina vain kertakaikkiaan en voi sietää sitä hajua. Enkä ääntä. Minäkään.
Psyykkistä hajun inhoamista...? Eniten pitäisin siivoamisesta silloin, kun voisin tyhjentää koko huoneen aina kerrallaan, imuroida ja luututa kontallaan sitten lattiat, pestä huonekalut ja siirtää ne vasta sitten taas paikoilleen! Tyypillinen neitsyt...?
Ja kun jokainen tavarakin pitäisi mielestäni oikein kunnolla vielä aina pestäkin... Pimee tyyppi olen...?
No joo. Pakkohan sekin on myöntää, että tuohon fuskusiivoamiseen on ollut pakko tottua senkin takia, kun noita neuleita työkseni teen. Jo pelkästään neulekappaleiden käsittely heittelee kauheasti villapölyä ympäriinsä, saati itse neulekoneella työskentely. Kieltämättä joskus kylläkin vain poimin kourat täyteen noita valtavan kokoisia villakoiria ja kiikutan ne roskiin...
Hauska ilmiö on sekin, että tuosta
pitkäkarvaisesta koirastamme ei lähde karvoja lainkaan! Ihan totta! Mutta sitten, kun sen pesee ja alkaa kammata sitä, karvoja kertyy pesuvadillinen...!
