Juu. Yleensä ranskan kielen kyllä erottaa väkisinkin siansaksasta... Tulipa muuten mieleeni, että kakaroina meillä oli tapana joskus keksiä joku salakieli tai siansaksakieli, jonka vain me 'keksijät' ymmärtäisimme, mutta kukaan muu ei. Noo, siinähän päivä tai kaksi kieltä suunniteltiin (vähän niin kuin muitakin leikkejä yleensä...) ja kun kaikki oli valmista, pari lausetta ehdittiin yrittää sanoa, kun kukaan ei enää jaksanutkaan tai viitsinytkään leikkiin osallistua...
Niinhän kävi yleensä aina. Ja kaikkien isompienkin suunnitelmiemme kanssa... Loppujen lopuksi siis - nyt, kun asioita ajattelee - se itse suunnittelu olikin se varsinainen leikin pointti! Pätee varmaan lapsiin vieläkin...?
