Traagistta ja koomista. Suorastaan tragikoomista.
Mummeli antaa meille anteeksi, että olemme kivittäneet jonkun, elämänsä pahinta tragediaa kokevan.
Missä on ihmisten empatia tänäpäivänä? Missä on anteeksipyytäminen. Ei poisvetäytyminen, tai vaikeneminen ole sitä. Se pitää tuoda julki.
Voiko kukaan uskoa, ettei sana solju, juttu luista, tai netiketit pysy hallussa, kun sisintä raastaa? Miksi tällaista aihetta piti tuoda tänne näkyville, kun sitä olisi voinut toisinkin käsitellä?
Täällä on sisäpiiri, se soittelee, nettaa ja sättää keskenään ja ihmettelee, jos joku oudompi etsii tilanteisiinsa helpotusta ja sanakäänteet onkin kankeampia. Se kilistää ja kannustaa, onnittelee, lohduttaa ja tsemppaa, jos jonkun kissalta on vaikka katkennut kynsi, mutta lohdutusta tai ymmärrystä etsivä sivullinen, voidaan tuotapikaa, vaikka julkisesti kivittää.
Sisäpiirillä on myös ulkokehä, joka huomiota kärkkyessään aina jaksaa ja muistaa sisäpiiriläiset kehua.
Minulla on ehdotus, nyt ensin, jokaisen anteeksipyydettyään, ylläpito laittaa tähän vapaakeskusteluun munalukon päälle, vaikkapa vain joksikin aikaa. Saamme tilaisuuden miettiä ja voimme keskittyä luontoon ja kevään edistymiseen. Luontohan meitä hiukan yhdistää, vaikkei sekään kaikkia.
Olen tosi surullien.
