Joka härillä kyntää se häristä puhuu.
Siitä puhe, mistä puute.
Syödessä hiki ja töissä paleltaa, se on laiskan merkki.
Markan seppä tekee satasen vahingon.
Illan virkku aamuntorkku, se tapa talon hävittää.
Minkä jälkeensä jättää, sen edestään löytää.
Jos et kotonas pärjää, et menesty mailmallakaan.
Huoleton on hevoseton mies.
Hulluus on viisauden alku.
Kynä on miekkaa terävämpi.
Se on ku tuulessa kusis, omat lahkeet kastuu.
Päiviä on enempi, kuin makkaroita.
Ahneudella on paskanen loppu.
Harkihhe kahesti, menettele viisaasti.
Laiska ennustaa sadetta, ahkera poutaa.
Otetaan voima käyttöön, kun ymmärrys loppuu.
Huijarilla on ketunhäntä kainalossa.
Herran pelko on viisauden alku.
Visun kätköistä se löytyy.
Markassa on tuhannen alku.
Ymmärtää lakia, ku piru raamattua.
Kaksi kovaa vastakkain, meijän isä ja jumala.
Joka kesät onkii, sitä talvella nälkä tonkii.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Kasvaa alaspäin, ku lehmän häntä.
On helpompi vahtia kapallinen kirppuja, ku kiimanen likka.
Se on luonteesta kiinni, jos ei housut jalassa pysy.
Kiiltävän perään, ku harakka ja koristellee ittensä, kuin mustalainen hevosensa.
Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä.
Jos kaiken tarpeellisen ostaa, tärkein jää puuttumaan.
Ei semmosta konkurssipesää, etteiko siiihen johtajaa löytys.
Junat kulkee ajallaan, laivat tuurillaan.
Jos teatterin seinällä on kiväri, niin jossain näytelmän vaiheessa sitä käytetään.
Hyvää päivää, kirvesvartta.... tätä en ymmärrä, mitä tuolla sanonnassa tarkoitetaan.
Sanontoja ja sananlaskuja on paljon, aina niihin joku kokemusperäinen viisaus sisältyy.
Harhaan ohjaviakin sanontoja on ollut.
Syö suolaa, se sydäntä sittoo.
Koulujakäymällä, niisteituu työmiehiä, ilimanaikusia ylioppineita vain.